Toukan lavatanssit

Naapurin Toukan pyöreitä vietettiin Uittamon lavalla lauantaina. Muutama aari nuorta koivumetsää oli kaadettu koristamaan lavan reunoja ja ovensuuta ja lava näytti täydelliseltä juhannustanssien pitopaikalta.

Viisikymmentäluvun tunnelmaa loi myös pappa-Tunturi, jonka takapukilta tarjoiltiin kossuvissyä kaikille paitsi pastorille – jota tosin en nähnyt porukassa mukana ollenkaan. Kuskille tarjoiltiin sentään vissyvissyä salaa pöydän alta. Tutustuin ensimmäisen kerran eläissäni klassiseen kossuvissyyn: ei hullumpaa tai juo mieluummin kuin selkäänsä ottaa.

Puheita oli vähän ja nekin vähät laadukkaita ja ytimekkäitä. Ruoka oli juuri sitä, mistä pidän eniten, eli paljon hyvää salaattia ja erityisesti suuresti himoitsemaani Caesarsalaattia. Siitä on monenlaisia muunnoksia ja tämä oli Blankon salaattia, jossa on katkarapuja ja itse paistettuja pitkiä leipäpaloja. Salaatti vaikutti samalta hervottoman rehevältä Lindrothin sidesalaatilta, jota oli parina päivänä meidän Prismassakin. Valitettavasti sitä ei ole näkynyt sen jälkeen.

Olin ensimmäistä kertaa lavatansseissa. Nuorempana se vain jostain syystä jäi. 80-luvulla ei ollut kovin muodikasta käydä tansseissa, vaikka niissä muutaman kaveri kävikin. Se oli enemmän diskoaikaa, ainakin kaupungissa.

Juhlinnan kohteelle nämä lavatanssit olivat myös nuoruuden puutteen korvaamista. Toisaalta kun itse järjestää lavatanssit, niin saa juuri sellaiset ja niin tyylikkäät kuin itse haluaa. Eli todella tyylikkäät.

Puoliso oli tähän päivään mennessä tanssinut kanssani noin puolitoista tanssia. Olen aina välillä yrittänyt ruinata, että hän tulisi kanssani tanssimaan, mutta ei ole onnistunut. Tällä kertaa hän vihdoin suostui. Sanoin, että on pakko, periaatteella pakko jaksaa, kun on vihitty. Varmaan kynnystä madalsi se, että koko muukin porukka tanssi kahdeksankymppiset mukaan lukien ja tyyli oli aika vaihteleva.

Valssi oli ehkä kaikkein helpointa - vähän töksähtelevää kuitenkin. Omakin tanssitaito on tosin pahasti ruosteessa, kun ei kahteenkymmeneen vuoteen ole päässyt pyörähtelemään. Vähitellen illan mittaan alkoi sujua. Valssissa yritin askeleita niin kuin pitääkin, mutta se ei ollut onnistunut kokeilu. Puolison kanssa ei kuulemma mitään vaihtoaskeleita oteta, vaan vedetään yksinkertaisimman kautta.

Taisi olla ensimmäiset juhlat pitkään aikaan, kun olimme tappiin asti eli lähdimme kotiin vasta vähän ennen kahta.

Lavaa vehreyttänyt nuori koivikko päätti eilen päivänsä meidän oksasilppurissamme ja päätyi kukkapenkkiin pitämään kosteutta ja tukahduttamaan rikkaruohoja. Välillä on vähän uuno olo, kun pyytää ihmisiltä risuja silputtavaksi, kun omassa pihassa ei riitä haketettavaa. Mutta tällä kertaa varmaan risuista eroon päässyt osapuoli oli vähintään yhtä tyytyväinen kuin minäkin. Puoliso tosin ei ollut ihan yhtä onnellinen, kun joutui silppuamaan oksia toista tuntia ja viimeisen puoli tuntia kaatosateessa.