Jostain syystä puoliso on aina tuntenut vetoa korkeisiin paikkoihin. Minä en niihin kiipeämisestä erityisesti perusta, mutta kahteen majakkaan kiipesin mukaan kuitenkin. Kolmanteen majakkaan Rudbjerg Knudessa ei päässytkään, koska se oli suljettu ja Riben tuomiokirkon tornin jätin jo suosiolla väliin.
Ensimmäinen majakka, jossa kävimme oli Hirtshalsissa. Ilmeisesti kaupunki on kauan ollut strategisesti tärkeä, sillä majakan ympäristö oli täynnä toisen maailmansodan aikaisia bunkkereita. Siellä oli jopa bunkkerimuseo. Maisemat majakasta olivat avarat, merta kaksi kolmasosaa ja loppu Hirtshalsin kaupunkia, maaseutua ja campingalue. Viimeksi mainittu tosin ei ollut maisemankaunistus.
Kolmas majakka oli Nørre Lyngvikissä. Majakka oli kauniilla paikalla dyynillä ja majakka oli myös kaunis ja hyväkuntoinen sekä sisältä että ulkoa.
Neljäs torni eli Riben tuomiokirkon torni jäi väliin, koska ahtaissa paikoissa kiipeäminen ei ole lempilajini. Onneksi sieltä tuli valokuvia alas. Sillä aikaa, kun miesväki kiipesi kirkontorniin, istuin kirkon oven pielessä penkillä silmät kiinni. Haistelin ja kuuntelin ja tunnustelin. Kirkon seinässä kasvavan raatihuonevilliviinin lehdet pitivät hienoa kahinaa, rahinaa aina kun tuli tuulenpuuska. Aurinko paistoi täysillä eikä silti ollut liian kuuma. Välillä avasin silmät ja katselin ihmisiä. Mieleen jäi moottoripyörillä liikkunut ikääntynyt poppoo, joka kävi hakemassa hampurilaispaikasta murkinaa ja jäi syömään sitä viistosti vastapäätä. Kaupunkimaastureiden suuri määrä yllätti myös.
Ensimmäinen majakka, jossa kävimme oli Hirtshalsissa. Ilmeisesti kaupunki on kauan ollut strategisesti tärkeä, sillä majakan ympäristö oli täynnä toisen maailmansodan aikaisia bunkkereita. Siellä oli jopa bunkkerimuseo. Maisemat majakasta olivat avarat, merta kaksi kolmasosaa ja loppu Hirtshalsin kaupunkia, maaseutua ja campingalue. Viimeksi mainittu tosin ei ollut maisemankaunistus.
Kolmas majakka oli Nørre Lyngvikissä. Majakka oli kauniilla paikalla dyynillä ja majakka oli myös kaunis ja hyväkuntoinen sekä sisältä että ulkoa.
Neljäs torni eli Riben tuomiokirkon torni jäi väliin, koska ahtaissa paikoissa kiipeäminen ei ole lempilajini. Onneksi sieltä tuli valokuvia alas. Sillä aikaa, kun miesväki kiipesi kirkontorniin, istuin kirkon oven pielessä penkillä silmät kiinni. Haistelin ja kuuntelin ja tunnustelin. Kirkon seinässä kasvavan raatihuonevilliviinin lehdet pitivät hienoa kahinaa, rahinaa aina kun tuli tuulenpuuska. Aurinko paistoi täysillä eikä silti ollut liian kuuma. Välillä avasin silmät ja katselin ihmisiä. Mieleen jäi moottoripyörillä liikkunut ikääntynyt poppoo, joka kävi hakemassa hampurilaispaikasta murkinaa ja jäi syömään sitä viistosti vastapäätä. Kaupunkimaastureiden suuri määrä yllätti myös.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti