Den Gamle By Århusissa on paikka, jossa meidän piti käydä jo kaksi vuotta sitten. Silloin oli niin sateista, että ulkoilmanähtävyydet eivät houkutelleet. Sen sijaan tutustuimme silloin Randersin regnskovhun, jonka löysimme sattumalta, kun ajoimme Randersin läpi matkalla kohti Århusia. Ihmettelimme, mitä omituisia jättikuplia näkyy, ajoimme niitä kohtia ja kun saavuimme paikalle, huomasimme, että sinne menee paljon lapsiperheitä. Ei muuta kuin sekaan vaan. Yksi kaikkien matkojen ehkä onnekkaimpia sattumia - Rudbjerg Knuden lisäksi.
Den Gamle Bytä hehkutti jo yksi Tanskaan hullaantunut oppilaani muutama vuosi sitten (terveisiä Robertille!). Valintaan vaikutti tietysti myös se, että paikka on rankattu maailmanluokan nähtävyydeksi.
Den Gamle By muistuttaa vähän Turun Luostarinmäkeä, mutta on isompi ja hehkeämpi. Talot eivät ole mitättömiä röttelöitä, vaan oikeita vanhoja isoja kaupunkitaloja. Niitä on siirretty eri puolilta Tanskaa, viimeisimmät ihan muutama vuosi sitten, ja kunnostettu.
Paikkaa elävöittää se, että siellä on jatkuvasti henkilökuntaa, joka esittää "kaupungin" väkeä. Kauppias kulkee kaduilla ja tervehtii ihmisiä, samoin kirjakauppias. Ihmiset puuhailevat arkiaskareissa ja kaupoista ja leipomosta voi ostaa tuotteita. Konditoria on niin vanhanaikainen, että maidottomien tuotteiden saaminen on mahdotonta: kaikki leivotaan vanhojen reseptien mukaan ja ennen kaikkiin leivonnaisiin laitettiin kermaa. Piti siis tyytyä vain haistelemaan. Tuoksukin oli hurmaava - siihen oli sekoittunut omenaa, kanelia, vaniljaa ja paistuvan sokerileivonnaisen tuoksua. Yksi koko matkan parhaista hajuista.
Koko matkan ällöttävimmät hajut olivat myös Den Gamle Byssä. Vaikka ne kuuluvat asiaan. Kylässä oli kolmet hevosvaunut, joka vaunua veti kaksi hevosta ja tietää sen kuinka paljon kakkaa kuudesta hevosesta päivän aikana tursuaa. Niitä kakkoja kyllä varmaan siivottiin säännöllisesti, koska yhtään vanhaa ei näkynyt missään. Mutta haju teki tunnelman autenttisemmaksi. Ennen ei haissut pakokaasu ja diesel, vaan elävien kulkuneuvojen päästöt ja katuojassa mätänevät jätteet.
Kaikkein pahin haju tuli kuitenkin kaupassa olevasta suolasillitynnyristä. Kurkkasimme kannelliseen tynnyriin, kun ihmettelimme, onko siellä jotain. Heh, oli siellä täysi tynnyri sillejä ja merisuolaa. Haju oli kuin edesmenneessä Seitalan kyläkaupassa Ihodessa kesähelteellä.
Den Gamle Byn keskellä oli järvi, jossa ui sorsapoikue ja pikkukalaparvia. Niitä pääsi katselemaan sekä rannalta, sillalta että laitureilta. Vesi elementtinä rauhoittaa ja tekee jotenkin elävämmäksi kylän ja oikeankin kaupungin. Ennen kylät ja kaupungit rakennettiin veden ääreen. Kaikki kaupungit Tanskassa, joissa olemme käyneet, ovat olleet joko joen tai vuonon rannalla.
Den Gamle Byn sijainti on viehättävä: sitä ympäröi kolmelta sivulta kasvitieteellinen puutarha ja se on kohtalaisen jyrkässä rinteessä. Kaakkoispuolelle oli rakennettu pilvenpiirtäjä, joka hallitsi näkymää muutamassa kohdassa. Vaikutelma oli ristiriitainen: onko tämä nyt uuden ja vanhan onnistunut kohtaaminen vai onko joku piruuttaan rakentanut tämän "peikonhampaan" juuri siihen kohtaan. Kävi mielessä, onkohan tämän uuden pilvenpiirtäjän rakentamisestä käyty keskustelua kunnan kaavoituksessa ja rakennusvalvonnassa ja onkohan kellään tullut mieleen vastustaa sen rakentamista. Pilvenpiirtäjäksi talo oli ihan hieno, mutta mieleen tuli vanha sanonta "sopii kuin hajuvesi lihapullaan". Tai ehkä kuin rautakanki posliinikauppaan.
Den Gamle Bytä hehkutti jo yksi Tanskaan hullaantunut oppilaani muutama vuosi sitten (terveisiä Robertille!). Valintaan vaikutti tietysti myös se, että paikka on rankattu maailmanluokan nähtävyydeksi.
Den Gamle By muistuttaa vähän Turun Luostarinmäkeä, mutta on isompi ja hehkeämpi. Talot eivät ole mitättömiä röttelöitä, vaan oikeita vanhoja isoja kaupunkitaloja. Niitä on siirretty eri puolilta Tanskaa, viimeisimmät ihan muutama vuosi sitten, ja kunnostettu.
Paikkaa elävöittää se, että siellä on jatkuvasti henkilökuntaa, joka esittää "kaupungin" väkeä. Kauppias kulkee kaduilla ja tervehtii ihmisiä, samoin kirjakauppias. Ihmiset puuhailevat arkiaskareissa ja kaupoista ja leipomosta voi ostaa tuotteita. Konditoria on niin vanhanaikainen, että maidottomien tuotteiden saaminen on mahdotonta: kaikki leivotaan vanhojen reseptien mukaan ja ennen kaikkiin leivonnaisiin laitettiin kermaa. Piti siis tyytyä vain haistelemaan. Tuoksukin oli hurmaava - siihen oli sekoittunut omenaa, kanelia, vaniljaa ja paistuvan sokerileivonnaisen tuoksua. Yksi koko matkan parhaista hajuista.
Koko matkan ällöttävimmät hajut olivat myös Den Gamle Byssä. Vaikka ne kuuluvat asiaan. Kylässä oli kolmet hevosvaunut, joka vaunua veti kaksi hevosta ja tietää sen kuinka paljon kakkaa kuudesta hevosesta päivän aikana tursuaa. Niitä kakkoja kyllä varmaan siivottiin säännöllisesti, koska yhtään vanhaa ei näkynyt missään. Mutta haju teki tunnelman autenttisemmaksi. Ennen ei haissut pakokaasu ja diesel, vaan elävien kulkuneuvojen päästöt ja katuojassa mätänevät jätteet.
Kaikkein pahin haju tuli kuitenkin kaupassa olevasta suolasillitynnyristä. Kurkkasimme kannelliseen tynnyriin, kun ihmettelimme, onko siellä jotain. Heh, oli siellä täysi tynnyri sillejä ja merisuolaa. Haju oli kuin edesmenneessä Seitalan kyläkaupassa Ihodessa kesähelteellä.
Den Gamle Byn keskellä oli järvi, jossa ui sorsapoikue ja pikkukalaparvia. Niitä pääsi katselemaan sekä rannalta, sillalta että laitureilta. Vesi elementtinä rauhoittaa ja tekee jotenkin elävämmäksi kylän ja oikeankin kaupungin. Ennen kylät ja kaupungit rakennettiin veden ääreen. Kaikki kaupungit Tanskassa, joissa olemme käyneet, ovat olleet joko joen tai vuonon rannalla.
Den Gamle Byn sijainti on viehättävä: sitä ympäröi kolmelta sivulta kasvitieteellinen puutarha ja se on kohtalaisen jyrkässä rinteessä. Kaakkoispuolelle oli rakennettu pilvenpiirtäjä, joka hallitsi näkymää muutamassa kohdassa. Vaikutelma oli ristiriitainen: onko tämä nyt uuden ja vanhan onnistunut kohtaaminen vai onko joku piruuttaan rakentanut tämän "peikonhampaan" juuri siihen kohtaan. Kävi mielessä, onkohan tämän uuden pilvenpiirtäjän rakentamisestä käyty keskustelua kunnan kaavoituksessa ja rakennusvalvonnassa ja onkohan kellään tullut mieleen vastustaa sen rakentamista. Pilvenpiirtäjäksi talo oli ihan hieno, mutta mieleen tuli vanha sanonta "sopii kuin hajuvesi lihapullaan". Tai ehkä kuin rautakanki posliinikauppaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti