Jostain syystä dyynit olivat jääneet mieleeni koulun maantiedon tunneilta osapuilleen kolmenkymmen vuoden takaa. Olen aina silloin tällöin katsellut kartoista paikkoja, joissa on dyynejä.
Odotin, että dyynit olisivat olleet pelkkää hiekkaa, mutta ne olivat yllättävän paljon kasvillisuuden peitossa. Niitä yritetään tarkoituksella saada kasvamaan heinää ja muuta dyynikasvillisuutta, jotta dyynit eivät pakenisi.
Näin joskus vuosikausia sitten ohjelman, jossa kerrottiin pakenevista Tanskan dyyneistä ja taloista, jotka romahtavat mereen, kun hiekka katoaa niiden alta. Teeveestä katsoen ei saa samaa kuvaa kuin oikeasti paikan päällä. Dyyni on paljon liikkuvaisempi ja elävämpi kuin kuvittelin. Eläimiä siellä ei näkynyt, mikä ei tarkoita etteikö niitä siellä voisi silti olla. Paitsi tietysti lehmiä ja lampaita laiduntamassa vähän rannempana. Lintuja oli paljon, mutta en tunnista pieniä harmaita ja ruskeita lintuja. Ne näyttävät kaikka samanlaisilta. Kottarais- ja rastasparvia tosin oli jo alkanyt näkyä normaalia aikaisemmin.
Kävimme kahdella dyynillä kävelemässä. Ensimmäinen oli Hirtshalsista etelään Rudbjerg Knude, joka oli ilmeisesti luonnonsuojelualue ja nähtävyys. Siellä oli enemmänkin väkeä kävelyllä - siis kiipeämässä. Rudbjerg Knude oli korkein näkemämme dyyni ja siellä oli myös majakka, joka oli raunioitunut ja osittain hautautunut hiekkaan. Dyynillä oli kolme varjoliitäjää, jotka menivat edestaikaisin dyynin reunaa. Dyynin merenpuolella oli ilmeisen hyvät ylöspäin nousevat ilmavirtaukset.
Odotin, että dyynit olisivat olleet pelkkää hiekkaa, mutta ne olivat yllättävän paljon kasvillisuuden peitossa. Niitä yritetään tarkoituksella saada kasvamaan heinää ja muuta dyynikasvillisuutta, jotta dyynit eivät pakenisi.
Näin joskus vuosikausia sitten ohjelman, jossa kerrottiin pakenevista Tanskan dyyneistä ja taloista, jotka romahtavat mereen, kun hiekka katoaa niiden alta. Teeveestä katsoen ei saa samaa kuvaa kuin oikeasti paikan päällä. Dyyni on paljon liikkuvaisempi ja elävämpi kuin kuvittelin. Eläimiä siellä ei näkynyt, mikä ei tarkoita etteikö niitä siellä voisi silti olla. Paitsi tietysti lehmiä ja lampaita laiduntamassa vähän rannempana. Lintuja oli paljon, mutta en tunnista pieniä harmaita ja ruskeita lintuja. Ne näyttävät kaikka samanlaisilta. Kottarais- ja rastasparvia tosin oli jo alkanyt näkyä normaalia aikaisemmin.
Kävimme kahdella dyynillä kävelemässä. Ensimmäinen oli Hirtshalsista etelään Rudbjerg Knude, joka oli ilmeisesti luonnonsuojelualue ja nähtävyys. Siellä oli enemmänkin väkeä kävelyllä - siis kiipeämässä. Rudbjerg Knude oli korkein näkemämme dyyni ja siellä oli myös majakka, joka oli raunioitunut ja osittain hautautunut hiekkaan. Dyynillä oli kolme varjoliitäjää, jotka menivat edestaikaisin dyynin reunaa. Dyynin merenpuolella oli ilmeisen hyvät ylöspäin nousevat ilmavirtaukset.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti