Den Gamle Byssä on puutarhuri ja muutama puutarha.
Apteekkarilla on lääkekasvitarha takapihallaan. Se on täynnä tuttuja myrkkykasveja. Kertoo vanhasta asenteesta: se mikä ei tapa, vahvistaa. Apteekkarin puutarhassa oli myös "uusi" tuttavuus. En ole ennen nähnyt elävää misteliä. Ne (kaksi) kasvoivat omenapuun haarassa ja näyttivät juuri misteliltä. Ehkä vähän väsyneiltä ja vaaleamman vihreiltä kuin oletin. Ne olivat molemmat aika isoja, mutta eivät niin isoja kuin voisivat olla. Ehkä tanskalainenkin ilmasto asettaa rajoituksensa. Mistelihän on loiskasvi. Olisin luullut, että jollain tapaa erottaisia mistelin kasvupisteen isäntäkasvista, mutta mistelin haarat näyttivät lähtevän suoraan omenapuusta ilman mitään liitoskohdan tapaista.
Varsinaisessa puutarhassa oli vanhoja koristekasveja ja kaksi kasvihuonetta. Toinen kasvihuonen oli paraatikasvihuone ja toinen lisäyskasvihuone. Erityisesti kasvihuoneissa oli vanhoja pelargonioita.
Kasvimaalla kasvoi tietysti tukkiruusuja kuten joka paikassa Tanskassa. Kotonakin ne aloittivat kukinnan heti saapumisen jälkeen. Tällä kertaa yllättävän värisinä eli punaisina. Kaksivuotisen kasvin iloja on yllätyksellisyys ja värien vaihtelu.
Den Gamle Byn puutarha oli täynnä viinikotiloita. Ne olivat vaaleampia ja kauniimpia kuin kotoiset riesamme lehtokotilot, jotka ovat aika yksipuolisen tumman ruskeita.
Kasveja oli myös myynnissä ja mukaan tarttui jo kauan ihailemani Acanthus eli bjørnklo. Min lille ven kulki loppumatkan tarkoin varjellussa paperikassissa takapenkillä tavarakasan päällä. Se välttyi suuremmilta vaurioilta. Ehkä se hiukan kuivahti, mutta ei sen kummenpaa. Istutan sen takapihan uuteen lämpimään ja kuivahkoon kukkapenkkiin, jossa se saa ihan rauhassa levitä - toiveajattelua ehkä. Den Gamle Byn puutarhuri vakuutteli, että sen pitäisi olla kylmänkestävä. Todennäköisesti se on kestävämpi kuin hollannista tuodut yksilöt, jotka eivät ole koskaan talvesta kuulleetkaan.
Apteekkarilla on lääkekasvitarha takapihallaan. Se on täynnä tuttuja myrkkykasveja. Kertoo vanhasta asenteesta: se mikä ei tapa, vahvistaa. Apteekkarin puutarhassa oli myös "uusi" tuttavuus. En ole ennen nähnyt elävää misteliä. Ne (kaksi) kasvoivat omenapuun haarassa ja näyttivät juuri misteliltä. Ehkä vähän väsyneiltä ja vaaleamman vihreiltä kuin oletin. Ne olivat molemmat aika isoja, mutta eivät niin isoja kuin voisivat olla. Ehkä tanskalainenkin ilmasto asettaa rajoituksensa. Mistelihän on loiskasvi. Olisin luullut, että jollain tapaa erottaisia mistelin kasvupisteen isäntäkasvista, mutta mistelin haarat näyttivät lähtevän suoraan omenapuusta ilman mitään liitoskohdan tapaista.
Varsinaisessa puutarhassa oli vanhoja koristekasveja ja kaksi kasvihuonetta. Toinen kasvihuonen oli paraatikasvihuone ja toinen lisäyskasvihuone. Erityisesti kasvihuoneissa oli vanhoja pelargonioita.
Kasvimaalla kasvoi tietysti tukkiruusuja kuten joka paikassa Tanskassa. Kotonakin ne aloittivat kukinnan heti saapumisen jälkeen. Tällä kertaa yllättävän värisinä eli punaisina. Kaksivuotisen kasvin iloja on yllätyksellisyys ja värien vaihtelu.
Den Gamle Byn puutarha oli täynnä viinikotiloita. Ne olivat vaaleampia ja kauniimpia kuin kotoiset riesamme lehtokotilot, jotka ovat aika yksipuolisen tumman ruskeita.
Kasveja oli myös myynnissä ja mukaan tarttui jo kauan ihailemani Acanthus eli bjørnklo. Min lille ven kulki loppumatkan tarkoin varjellussa paperikassissa takapenkillä tavarakasan päällä. Se välttyi suuremmilta vaurioilta. Ehkä se hiukan kuivahti, mutta ei sen kummenpaa. Istutan sen takapihan uuteen lämpimään ja kuivahkoon kukkapenkkiin, jossa se saa ihan rauhassa levitä - toiveajattelua ehkä. Den Gamle Byn puutarhuri vakuutteli, että sen pitäisi olla kylmänkestävä. Todennäköisesti se on kestävämpi kuin hollannista tuodut yksilöt, jotka eivät ole koskaan talvesta kuulleetkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti