Pohjois-Jyllannin luoteiskärjessä sijaitsevassa Hirtshalsissa on Pohjanmeren tutkimuskeskus, jossa on myös suuri pohjanmerimuseo ja Euroopan suurin merivesiakvaario.
Museosta puhuminen on oikeastaan harhaanjohtavaa. Paikka on elävä ja kalat ja muut vesiötökät samaten. Pikkuakvaarioita (muutaman kuution vetoisia arvatenkin) oli monia ja niissä kaloja, meritähtiä, koralleja, merivuokkoja, simpukoita, rapuja, hummereita, planktonia ja kaikkea muuta, mitä ei voisi edes kuvitella olevan vedessä. Ulkona on iso hyljeallas, jossa on kaikkia Euroopassa esiintyviä hylkeitä.
Pääallas on 4,5 miljoonan litran vetoinen ja siinä ui ainakin haita, seitä, sillejä ja kaksi klumpfiskiä eli möhkäkalaa. Nämä kaksi möhkäkalaa ovat akvaarion ylpeys. Niitä on Pohjanmeressä vain lämpimään aikaan ja talveksi ne vaeltavat lämpimille vesille. Ne uivat ympäri maailman meriä tuhansia kilometrejä. Edellinen möhkäkala, joka oli pyydystetty Pohjanmeresta pienenä kasvoi museon akvaariossa monisataakiloiseksi, mutta kuoli tulipalossa vuonna 2003. Kaksi uutta kalaa ovat tulleet heinäkuussa Barcelonasta. Ne uivat altaassa peräkkäin koko ajan - suurempi edellä ja pieni seurasi kuin hai laivaa.
Lapsen mielestä museossa taatusti parasta oli kosketteluallas. Se oli matala allas, jossa oli muutama kala, mm. pari isoa kampelaa, simpukoita ja rapuja. Näitä kaikkia sai silitellä tai koskettaa, jos uskalsi tai sai kiinni. Hihat kastuivat, mutta mitä siitä, kun uskalsi hipaista rapua ja silittää kampelaa.
Museosta puhuminen on oikeastaan harhaanjohtavaa. Paikka on elävä ja kalat ja muut vesiötökät samaten. Pikkuakvaarioita (muutaman kuution vetoisia arvatenkin) oli monia ja niissä kaloja, meritähtiä, koralleja, merivuokkoja, simpukoita, rapuja, hummereita, planktonia ja kaikkea muuta, mitä ei voisi edes kuvitella olevan vedessä. Ulkona on iso hyljeallas, jossa on kaikkia Euroopassa esiintyviä hylkeitä.
Pääallas on 4,5 miljoonan litran vetoinen ja siinä ui ainakin haita, seitä, sillejä ja kaksi klumpfiskiä eli möhkäkalaa. Nämä kaksi möhkäkalaa ovat akvaarion ylpeys. Niitä on Pohjanmeressä vain lämpimään aikaan ja talveksi ne vaeltavat lämpimille vesille. Ne uivat ympäri maailman meriä tuhansia kilometrejä. Edellinen möhkäkala, joka oli pyydystetty Pohjanmeresta pienenä kasvoi museon akvaariossa monisataakiloiseksi, mutta kuoli tulipalossa vuonna 2003. Kaksi uutta kalaa ovat tulleet heinäkuussa Barcelonasta. Ne uivat altaassa peräkkäin koko ajan - suurempi edellä ja pieni seurasi kuin hai laivaa.
Lapsen mielestä museossa taatusti parasta oli kosketteluallas. Se oli matala allas, jossa oli muutama kala, mm. pari isoa kampelaa, simpukoita ja rapuja. Näitä kaikkia sai silitellä tai koskettaa, jos uskalsi tai sai kiinni. Hihat kastuivat, mutta mitä siitä, kun uskalsi hipaista rapua ja silittää kampelaa.
Ilmeisesti Jyllannista löytyy merpihkaa, koska tämä oli ensimmäinen paikka, jossa törmäsimme siihen. Mikroskoopeilla sai katsella kaikkea mereen liittyvää, myös meripihkaa eli tanskaksi rav ja äännetään suunnilleen hrau.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti