Ribe ei ole turhaan merkitty Adacin kartassa erittäin näkemisen arvoiseksi kaupungiksi. Ribe on Tanskan, ehkä pohjoismaiden vanhin kaupunki. Se on pieni kaupunki, mutta erittäin viehättävä. Keskustassa on säilynyt rakennuksia 1500- ja 1600-luvuilta ja uusikin rakentaminen sopii vanhaan. Ei ole väkisin yritetty saada modernia rakennusta näyttämään modernilta, niin kuin Suomessa on periaatteena. Kertaustyyli ja vanhaan mukautuminen ei taida olla Tanskassa arkkitehdeille kirosana.
Ribessä on Tanskan vanhin tuomiokirkko ja piispanistuin. Harva organisaatio voi ylpeilla 1400-luvulta lähtevällä organisaatiokaaviolla, viimeisin piispa näytti olevan naispiispa. Sitä odotellessa...
Kirkko oli sisältä huomattavasti modernimpi kuin esimerkiksi Turun tuomiokirkko. Seinät oli kalkittu erittäin valkoisiksi ja lasi- ja kattomaalaukset olivat sinisävyisiä. Ulkopinnassa oli eriväristä pastellisävyistä kivilaattaa sommiteltuna.
Ydinkeskusta oli kävelykeskustaa. Kadut olivat kapeita ja suurimmaksi osaksi kivettyjä. Silti niillä pomppi autoja. Kaupunki oli tiiviisti, mutta matalasti rakennettu, kuten yleensäkin tanskalaiset kaupungit. Se antaa ympäristölle inhimillisen mittakaavan.
Keskustassa oli vaateliikkeitä, kultasepänliikkeitä, ravintoloita ja asuinrakennuksia. Joki, Ribe Å, haarautui kolmeen osaan keskustassa ja jokaisessa haarassa oli koski.
Ribessä on viikinkikeskus, joka on elävä, toiminnallinen museo. Kylässä asuu kesällä viikinkielämää viettäviä ihmisiä Tanskasta, Saksasta, Puolasta, Tsekistä, Hollannista, Venäjältä ja Ruotsista. He eivät pelkästään esitä viikinkejä, vaan tekevät käsitöitä ja muita töitä ja esittelevät vanhaa aikaa. Paikassa sai hyvin vietettyä koko sen aukioloajan.
Riben keskustassa on viikinkimuseo, joka on enemmän tavallinen museo. Siinä mielessä tietenkin erilainen, että kaikki materiaali oli toteutettu taidokkaasti. Museokauppa, samoin kuin viikinkikeskuksen kauppa, olivat täynnä kiinnostavaa tavaraa. Ei mitään Kiinassa valmistettua sälää, vaan aitoja viikinkimallien mukaan tehtyjä hopeakoruja, simaa (parikymmentävolttista), saarnesta ja jalavasta tehtyjä jousia, nuolia, sepän takomia nuolen- ja keihäänkärkiä, avotulella käsin tehtyjä lasihelmiä ja kirjoja ja kortteja.
Erinomaista Ribessä oli myös hostelli. Jossain vaiheessa matkavarauksia minulla alkoi palaa päreet, kun rahaa paloi turhan paljon. Sanoin, että meidän ei väkisin tarvitse majoittua Tanskan vanhimpaan hotelliin Tanskan vanhimmassa kaupungissa, jos huoneiden hinnat lähtevät 200 eurosta. Ehdotin, että tarkistetaanpa onko hostellia tarjolla. Kai sitä pari päivää kestäisi hostellissa, jos loput yöt on hotellissa. Yllätys oli todella iloinen, kun pääsimme perille. Siitä huolimatta, että lakanoista ja pyyhkeistä ja aamupalasta piti maksaa erikseen, maksoi kaksi yötä hostellissa saman kuin yksi yö em. hotellissa. Hostelli oli siisti, aamupala erinomainen ja huone karu, mutta rauhallinen. Ei mitään hälyä kumpanakaan yönä, ellei hälyksi lasketa ensimmäisenä yönä neljältä hulluna karjuntaa aloittanutta mustarastasta.
Hostellista sai vuokrata polkupyöriä, mutta lasten pyörää ei valitettavasti löytynyt. Hostellissa oli myös oma urheiluhalli, jossa lapset saivat juosta tai pelata ja lainata mailoja respasta sitä varten. Parkkipaikkojen suhteen ei yöpymispaikka olisi voinut olla parempi. Hostellilla oli iso parkkipaikka ja vieressä oli myös kaupungin parkkipaikka, jossa oli tilaa yllin kyllin. Hostelli sijaitsi kuitenkin ihan keskustan kyljessä: viisikymmentä metriä puiston läpi ja jo oltiin keskustassa. Keskustahotelleissa ei sen sijaan ollut juuri lainkaan parkkipaikkoja.
Ainoa kelju aisia hostellissa - ja Skivessä hotellissa - oli se, että niissä ei kummassakaan ollut käsisuihkua. En ymmärrä, miten pelkän yläsuihkun kanssa saa pestyä mitään muuta kuin kasvot ja hiukset.
Ribestä teimme myös ensimmäisenä iltana ekskursion Saksan puolelle ostoksille. Süderlügumin kaupunki on rajan pinnassa noin 60 kilometriä Ribestä etelään. Sielläkin on Tanskalaisille ja muille pohjoismaalaisille tarkoitettuja kauppoja, joissa päämyyntiartikkelit ovat olut ja viini. Kävimme tällä kertaa SKY:n myymälässä, jonka hyväksi havaitsimme viime kesänä Flensburgissa. Süderlügumin myymälät olivat selvästi pienempiä kuin Flensbusgissa. Hinnat olivat myös kalliimmat tai kallistuneet viime kesästä. Viime kesänä vielä sai olutcasen alle 4 euroa, kun ne nyt maksoivat yli 5. Viini oli samoissa hinnoissa: saksalainen Riesling maksoi noin 2.50 pullolta.
Ribessä on Tanskan vanhin tuomiokirkko ja piispanistuin. Harva organisaatio voi ylpeilla 1400-luvulta lähtevällä organisaatiokaaviolla, viimeisin piispa näytti olevan naispiispa. Sitä odotellessa...
Kirkko oli sisältä huomattavasti modernimpi kuin esimerkiksi Turun tuomiokirkko. Seinät oli kalkittu erittäin valkoisiksi ja lasi- ja kattomaalaukset olivat sinisävyisiä. Ulkopinnassa oli eriväristä pastellisävyistä kivilaattaa sommiteltuna.
Ydinkeskusta oli kävelykeskustaa. Kadut olivat kapeita ja suurimmaksi osaksi kivettyjä. Silti niillä pomppi autoja. Kaupunki oli tiiviisti, mutta matalasti rakennettu, kuten yleensäkin tanskalaiset kaupungit. Se antaa ympäristölle inhimillisen mittakaavan.
Keskustassa oli vaateliikkeitä, kultasepänliikkeitä, ravintoloita ja asuinrakennuksia. Joki, Ribe Å, haarautui kolmeen osaan keskustassa ja jokaisessa haarassa oli koski.
Ribessä on viikinkikeskus, joka on elävä, toiminnallinen museo. Kylässä asuu kesällä viikinkielämää viettäviä ihmisiä Tanskasta, Saksasta, Puolasta, Tsekistä, Hollannista, Venäjältä ja Ruotsista. He eivät pelkästään esitä viikinkejä, vaan tekevät käsitöitä ja muita töitä ja esittelevät vanhaa aikaa. Paikassa sai hyvin vietettyä koko sen aukioloajan.
Riben keskustassa on viikinkimuseo, joka on enemmän tavallinen museo. Siinä mielessä tietenkin erilainen, että kaikki materiaali oli toteutettu taidokkaasti. Museokauppa, samoin kuin viikinkikeskuksen kauppa, olivat täynnä kiinnostavaa tavaraa. Ei mitään Kiinassa valmistettua sälää, vaan aitoja viikinkimallien mukaan tehtyjä hopeakoruja, simaa (parikymmentävolttista), saarnesta ja jalavasta tehtyjä jousia, nuolia, sepän takomia nuolen- ja keihäänkärkiä, avotulella käsin tehtyjä lasihelmiä ja kirjoja ja kortteja.
Erinomaista Ribessä oli myös hostelli. Jossain vaiheessa matkavarauksia minulla alkoi palaa päreet, kun rahaa paloi turhan paljon. Sanoin, että meidän ei väkisin tarvitse majoittua Tanskan vanhimpaan hotelliin Tanskan vanhimmassa kaupungissa, jos huoneiden hinnat lähtevät 200 eurosta. Ehdotin, että tarkistetaanpa onko hostellia tarjolla. Kai sitä pari päivää kestäisi hostellissa, jos loput yöt on hotellissa. Yllätys oli todella iloinen, kun pääsimme perille. Siitä huolimatta, että lakanoista ja pyyhkeistä ja aamupalasta piti maksaa erikseen, maksoi kaksi yötä hostellissa saman kuin yksi yö em. hotellissa. Hostelli oli siisti, aamupala erinomainen ja huone karu, mutta rauhallinen. Ei mitään hälyä kumpanakaan yönä, ellei hälyksi lasketa ensimmäisenä yönä neljältä hulluna karjuntaa aloittanutta mustarastasta.
Hostellista sai vuokrata polkupyöriä, mutta lasten pyörää ei valitettavasti löytynyt. Hostellissa oli myös oma urheiluhalli, jossa lapset saivat juosta tai pelata ja lainata mailoja respasta sitä varten. Parkkipaikkojen suhteen ei yöpymispaikka olisi voinut olla parempi. Hostellilla oli iso parkkipaikka ja vieressä oli myös kaupungin parkkipaikka, jossa oli tilaa yllin kyllin. Hostelli sijaitsi kuitenkin ihan keskustan kyljessä: viisikymmentä metriä puiston läpi ja jo oltiin keskustassa. Keskustahotelleissa ei sen sijaan ollut juuri lainkaan parkkipaikkoja.
Ainoa kelju aisia hostellissa - ja Skivessä hotellissa - oli se, että niissä ei kummassakaan ollut käsisuihkua. En ymmärrä, miten pelkän yläsuihkun kanssa saa pestyä mitään muuta kuin kasvot ja hiukset.
Ribestä teimme myös ensimmäisenä iltana ekskursion Saksan puolelle ostoksille. Süderlügumin kaupunki on rajan pinnassa noin 60 kilometriä Ribestä etelään. Sielläkin on Tanskalaisille ja muille pohjoismaalaisille tarkoitettuja kauppoja, joissa päämyyntiartikkelit ovat olut ja viini. Kävimme tällä kertaa SKY:n myymälässä, jonka hyväksi havaitsimme viime kesänä Flensburgissa. Süderlügumin myymälät olivat selvästi pienempiä kuin Flensbusgissa. Hinnat olivat myös kalliimmat tai kallistuneet viime kesästä. Viime kesänä vielä sai olutcasen alle 4 euroa, kun ne nyt maksoivat yli 5. Viini oli samoissa hinnoissa: saksalainen Riesling maksoi noin 2.50 pullolta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti