Länsi-Jyllannin rannat ovat hiekkarataa ja dyyniä tai marskimaata. Emme ehtineet marskimaalle, mutta hiekkarantakin oli elämys. Ei mikään pieni hiekkaranta - sitä jatkui toistasataa kilometriä.
Rannat olivat yllättävän likaisia. Varsinaiset uimarannat puhdistettiin, mutta muilla rannoilla oli merestä ajautunutta ryjää.
Hiekka oli valkoista ja hienoa. Märkänä se oli kovaa ja sillä oli helppo kävellä, mutta kuivalla hiekalla ei jalan ote pitänyt. Hiekassa oli sileitä, pyöreitä kiviä ja teki mieli ottaa mukaan niitä ainakin kottikärryllinen. No, otimme mukaan parisenkymmentä kiveä ja yhden juomapullollisen hiekkaa.
Koska ilma ei ollut kovin lämmin ja edeltävät päivät olivat olleet hyvinkin koleita, oli rannoilla vain vähän ihmisiä. Mutta perjantaina alkoi Saksasta päin loputon letka autoja hiekkarannoille päin.
Rantojen tuntumassa oli tiiviinä nauhana lomamökkejä ja campingalueita. Ne olivat aina dyynin takana tuulen suojassa.
Marskimaahan tutustuminen jää myöhäisempään aikaan. Ribestä olisi päässyt retkelle Mandöhön, johon mennään traktorin vetämällä vankkurilla. Viikossa ei ehdi kaikkea.
Rannat olivat yllättävän likaisia. Varsinaiset uimarannat puhdistettiin, mutta muilla rannoilla oli merestä ajautunutta ryjää.
Hiekka oli valkoista ja hienoa. Märkänä se oli kovaa ja sillä oli helppo kävellä, mutta kuivalla hiekalla ei jalan ote pitänyt. Hiekassa oli sileitä, pyöreitä kiviä ja teki mieli ottaa mukaan niitä ainakin kottikärryllinen. No, otimme mukaan parisenkymmentä kiveä ja yhden juomapullollisen hiekkaa.
Koska ilma ei ollut kovin lämmin ja edeltävät päivät olivat olleet hyvinkin koleita, oli rannoilla vain vähän ihmisiä. Mutta perjantaina alkoi Saksasta päin loputon letka autoja hiekkarannoille päin.
Rantojen tuntumassa oli tiiviinä nauhana lomamökkejä ja campingalueita. Ne olivat aina dyynin takana tuulen suojassa.
Marskimaahan tutustuminen jää myöhäisempään aikaan. Ribestä olisi päässyt retkelle Mandöhön, johon mennään traktorin vetämällä vankkurilla. Viikossa ei ehdi kaikkea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti