Turun Sanomien toimittaja kävi keskiviikkoaamuna haastattelemassa meitä ja juttu ja lisäjuttu ilmeistyivät tänään. Ei hullumpi juttu - siis ei tarvitse hävetä. Vaikka aina vähän hävettää pällistellä lehdessä.
Joka kerta haastattelun jälkeen - oli se sitten työasia tai joku yksityisjuttu - alkaa miettiä, mitä tuli sanottua ja mitä olisi pitänyt sanoa. Aina toimittajan korvaan tarttuu juuri se, mikä ei ehkä ole kaikkein fiksuinta. Mutta kun sille ei mahda mitään, että ei aina ole niin järin fiksu, että miettisi, mitä suustaan päästää.
Kuvat olivat kivoja. Veikko kaipasi jotain yleiskuvaa. Minä ihmettelen sitä, että puutarhasta ja pihasta puhuttaessa ja niitä kuvattaessa aina fiksoidutaan niin kovasti kasvillisuuteen. Meidänkin pihassamme sooloa soittavat kalliota ja kasvit vain ovat niiden vaatteita.
Joka kerta haastattelun jälkeen - oli se sitten työasia tai joku yksityisjuttu - alkaa miettiä, mitä tuli sanottua ja mitä olisi pitänyt sanoa. Aina toimittajan korvaan tarttuu juuri se, mikä ei ehkä ole kaikkein fiksuinta. Mutta kun sille ei mahda mitään, että ei aina ole niin järin fiksu, että miettisi, mitä suustaan päästää.
Kuvat olivat kivoja. Veikko kaipasi jotain yleiskuvaa. Minä ihmettelen sitä, että puutarhasta ja pihasta puhuttaessa ja niitä kuvattaessa aina fiksoidutaan niin kovasti kasvillisuuteen. Meidänkin pihassamme sooloa soittavat kalliota ja kasvit vain ovat niiden vaatteita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti