Ensimmäisellä kerralla meloimme Jaaninojalle saakka ja piti jatkaa sitä pitkin jonkin matkaa. Se ei onnistunut, koska Hämeentien sillan alta ei olisi kovin helpolla päässyt eteenpäin. Sääli, sillä Jaaninojaa olisi varmaan ollut kiva meloa.
Toisella kerralla pari päivää sitten otin kameran mukaan. Piilarit päässä en nähnyt mitään kameran tähtämestä tai ruudusta. Siinä vaiheessa oli iloinen kameran automaattitoiminnosta. Kuvat olivat ihan onnistuneita vaikka tähtäys menikin aika arvauspelillä. Niitä tuli nappailtua reippaasti yli kaksisataa.
Maisemat on joella kauniit - erityisesti aika pian padon yläpuolella. Rakuunatorpan kohdalla tuntuu Hämeentien liikenteen melu aika kovana, mutta sen jälkeen se katoaa.
Sama kohta kahdesta eri suunnasta kuvattuna tuossa alla. Se on varmaan yksi Aurajoen kauneimpia kohtia. Kivi ja mänty ovat muutaman sadan metrin päässä padosta ja rannassa kulkee polku, jolla kulkee jatkuvasti ihmisiä.
Toisella melontakeikalla etenimme Ravattulaan asti. Siellä urbaani kävi päälle.
Rantakasvit olivat erityisen freesejä ja osa aloitteli kukintaansa, kuten valkokukkainen keiholehti (joka ei ole kuvassa). Ehkä viikon päästä se on parhaimmillaan. Silloin pitää käydä uudestaan kuvaamassa sitä.
Seuraavaksi joella on suunta Vanhalinnaan, mutta siihen pitää jo varautua toisella tavalla. Matkaa taitaa olla pari tuntia suuntaansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti