Eilen oli sellainen ilta, että ei tarvinnut tehdä mitään erityistä. Ruokaa oli edellispäivästä jäljellä, eikä yhtään kokousta tai muuta hommaa tiedossa. Sitten oli pakko päästä pois Hamaron kolmiosta (koti-työ-kauppa). Valinta oli Ikean ja Ruissalon välillä ja kuski ajoi Ruissaloon, koska siellä ei mene rahaa eikä ole mitään ostettavaa. Ikeasta tarttuu aina jotain mukaan, vaikka päättäisi, että nyt vain katsellaan. Ruissalossa on kaupungin auringonkukkapelto ja hernepelto. Hernepeltoa ei erottunut missään, mutta auringonkukat sitäkin paremmin. Juuri kun päästiin parin päivän sateiden velliinnyttämään peltoon katsomaan ja hakemaan auringonkukkia, alkoi taas sataa. Sinne jäin yksin peltoon. Kumma, miten keski-ikäinen mies voi olla niin sokerista. Poimiessa kuulemma mopo karkasi. Ei niitä kukkia kuitenkaan mitään hirveästi ollut, kun oli karsinut lehden varsien alaosista. Vein naapurilla yhden kimpun ja kotona on yksi kimppu ulkona ja toinen sisällä olohuoneen ikkunalla. Auringonkukat on ihania, vaikka muuten en keltaisesta perusta. Mutta kaikkein jännin osa auringonkukkaa on nuppu, tai kukka siinä vaiheessa, kun se lähtee aukeamaan. Siinä on muotokieli omaa luokkaansa. Ja mita muuta jäi käteen? Ei käteen, mutta kengät oli niin savessa, ettei ole koskaan olleet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti