
Valkoalpi alkoi kukkia. Sen kukinnot näyttävät Vilijonkan lapsilta. Kaikilla nenä samaan suuntaan.
Valkoalpi on kiva, kun se kukkii siihen saakka, että pakkaset tulevat. Ensimmäiset kukinnot voivat kukkia loppuun, mutta kun ne katkaisee, alkavat sen sivuversot kasvaa. Ne vaan eivät välttämättä enää ole menossa samaan suuntaan.
Päätin hankkivani valkoalpia, kun näin sen jossain kirjassa joskus kauan sitten. Kuvassa talon koko etupiha oli pelkkää valkoalpia. Se oli kerrassaan järjettömän hieno. Siitä lähtien olen aina, kun joku on kysynyt, mitä perennaa kannattaisi laittaa pihaan, ehdottanut valkoalpia.
Löysin valkoalpia vihdoin muutama vuosi sitten Kauppilasta. Ostin kaksi ja ajattelin, että ne saavat nököttää kukkapenkissä kahtena lämpäreenä muiden joukossa.
Alpit päättivät toisin. Ja nyt ymmärrän, miksi sen kuvan talon edusta oli pelkkää valkoalpia. Kun se viihtyy, mikään ei pysäytä sen etenemistä. Tänä keväänä annoin sen maistaa lapiosta ja lahjoitin pari tainta. Missään ei näy, että siitä olisi otettu jotain pois.
Se on silti loppukesän yksi hauskimpia ilmestyksiä. Ehkä joku muu muuttaa pois sen tieltä. Ehkä meilläkin joskus on koko etupiha pelkkää valkoalpia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti