Meillä oli suuri kunnia

Pääsimme tänään Katariinanlaaksoon katsomaan Suomen korkeimmalle noteerattua pihaa. Piha on palkittu amerikkalaisen Garden Design -lehden kilpailussa joitakin vuosia sitten. Sen jälkeen siitä on ollut esittely myös Kotipuutarha- ja Viherpiha-lehdissä.

Talo on parikymmentä vuotta vanha asuntomessutalo. Pihan oli tarkoitus esittää suomalaiskansallista pihaa ja siinä oli nurmikon lisäksi kolme koivua, syreeni ja juhannusruusu. Omistajat kyllästyivät pian pihaan ja laittoivat sen kokonaan uuteen uskoon.

Nurmikko tapettiiin ja vietiin pois; koivuista, juhannusruususta ja syreenistä ei ollut enää jälkeäkään. Naapuri oli hermostunut, kun suomalaiskansalliset pihaikonit oli viety pois ja alettu rakentaa "suomalaiseen pihaan sopimatonta".

Tämä suomalaiseen pihaan sopimaton oli kuitenkin Garden Designissa noteerattu korkealle ja se sai naapurin valitukset ja kirjelmät viimein hiljenemään. Henkilökohtaisesti olen aina pitänyt rajoittuneena ihmisiä, jotka käyttävät sanontaa "suomalaiseen maisemaan sopimaton". Suomalainen maisema on ehkä saaristoa lukuunottamatta niin suttuista ja tukkoista, että mikä tahansa vaihtelu ikuisiin koivuihin ja risumetsään on kiinnostavaa. Ja puutarha on puutarha. Luonto on luonto. Ei puutarhan kuulu olla luontoa. Siksi puutarha on juuri puutarha, että sitä hoidetaan ja se on ihmisen luomus. Jos ihminen lopettaa sen hoitamisen, ei kestä kuin pari vuotta, että puutarha pukkaa pelkkää koivua ja pajua.

Katariinanlaakson pihassa oli isot "laiturit". Niitä pitkin kuljettiin ja niillä oli puutarhakalustoja. Kasvit olivat omissa saarekkeissaan, hyvässä mullassa eikä rikkaruohoja näkynyt missään.

Piha-altaassa elää kolme karppia, jotka talvehtivat lammessa. Tosin keväällä oli joku lintu käynyt syömässä niistä kaksi.

Kasvivalikoimat olivat mielenkiintoisia. Rungon muodostivat isohkot havut tontin reunoilla. Havut - kapeita mäntyjä, tuijia, sypressejä - tekevät pihasta suojaisen sekä tuulilta että katseilta. Tiiviisti rakennetut talot ja autotallit tekevät pihasta huonemaisen.

Keskemmällä pihaa kasvaa arempia ja erikoisempia kasveja, kuten mulperipuu, buddlejoja ja riippasaarnia. Kasvivalikoima on selkeä: ei suuria töhryisiä perennapenkkejä, vaan selkeitä linjoja, pensaita, köynnöksiä.

Kaikki ei näkynyt yhdellä silmäyksellä - eri puolilla taloa oli erilaista ja niihin avautui näkymä harkitusti kapeammista kohdista tai portista.

Talo on myynnissä. Sen ostaja saa kyllä itselleen niin upean talon ja pihan, että paremmasta ei ole väliä. Kaikki on niin tyylikkäästi ja hyvällä maulla toteutettu, että harvoin näkee.

Kotiin tulessa tuli sellainen olo, että pitää ruveta siivoamaan sekä sisällä että puutarhassa. Ei se innostus kauan kestänyt, mutta vähän sentään siivosin. Pitäisi myös ostaa taas uusia tauluja ja täyttää seiniä. Ja pihallekin voisi laittaa kasveja vähän tiuhempaan ja yrittää taas jotain erikoista.