Pihakilpailun voitto

Pihakilpailun voitto on oikeastaan kiva juttu. Tuntuu hyvältä. Joku muukin pitää siitä, mitä me olemme tehneet vain itseä varten. Perustelut tosin olivat sellaiset, että punastuttaa vieläkin.
"Pihan ansioista on syytä ensimmäisenä mainita lähtökohtien, ympäröivän maaston ja kasvuston ja pihan hoidon saumaton kokonaisuus: sekä hoidettu piha että rakennus liittyvät luontevasti niin ympäröivään kalliomaastoon kuin naapurustoonkin. Samoin alkuperäiskasvisto ja monipuoliset istutukset, jotka sisältävät vaativiakin lajeja, muodostavat harmonisen kokonaisuuden. Pihajärjestelyillä on luotu suojaisia oleskelu- ja käyttötiloja. Yhteen vetona voidaan todeta että piha on lähellä täydellistä sekä esteettistä että toimivaa kokonaisuutta."

Åbo Underrättelserin juttu pihakilpailun voitosta oli kiva ja asiallinen. Turun Sanomien juttu oli muuten ok, mutta nimet olivat sekaisin. Minun nimenin oli oikein, mutta puolisoksi oli vaihtunut manageri eli hän, joka ilmoitti meidät kilpailuun. Siinä oli parin päivän ajan selittämistä, että mieskin on vaihtunut. Seuraavana päivänä oli nimistä korjaus. Sunnuntain asumis-liitteessä oli taas juttua pihasta. Ja eikös siinä ollut minun etunimenin väärin. Se alkaa olla yksi ja sama. Jos nyt pelkkä etunimi on väärin; mies oli sentään oikea tällä kertaa.

Turun omakotilehden juttu edusti taattua liirumlaarumia. Olen niin karu ja pragmaattinen ihminen, että en kestä yhtään lässytystä, jos se kohdistuu minuun itseeni. YÄK!

Hössötys menee varmaankin pian ohi ja ihmiset unohtavat koko pihakilpailun. Toivottavasti.

Perjantaina pidimme laatan seinäänkiinnitystilaisuuden kotona. Kutsuin varmaan sata ihmistä ja yli kaksikymmentä uskaltautuikin mukaan kaatosateessa. Juhlat oli ihanat, niin kuin juhlat yleensäkin. Kyllä pitäisi useammin juhlia, ei aina tarvitse olla mitään ihmeellistä aihetta.