Vi var och såg på Tell Me on a Sunday på Åbo Svenska Teater. Det var eleverna som valde pjäsen. Fast de fick själva välja så var det bara tre med - alltså inte ens en handfull. Det var för dyrt för dem, tjugo euro är inte så lite när man studerar.
Pjäsen - musikalen - var lite konstig. En musikal med bara en skådis låter simpelt - kanske för simpelt. Musikal var det nog åtminstone om man tänker på musiken. Typiska moderna musikalmelodier.
Först i början var det svårt att tänka sig att det fanns en intrig, för man talade inte alls i pjäsen utan man bara sjöng. Intrigen bars framåt i sångtexterna.
Men sången var så fin så fin. Skådisen hade så vacker och bärande röst att det vad otroligt. Så om man inte riktigt orkade följa med intrigen - vilken nog var simpel den också - så kunde man tänka sig att man var på konsert.
Scenografin var enkel. Scenen var mycket bar med bara en vit fåtölj och vita tegelväggar och två vita metalltrappor. Och egentligen behövdes det inte mera.
Det är ganska länge sedan jag varit på teater senast. Minst ett år. Jag borde göra det oftare, men det blir ju sällan av och sen gör man det bara när man "måste".
Förutom den fina scenen och fina sången - och orkestern - var nog musikalen inte något märkvärdigt. Engentligen var den ganska dum. Och i synnerhet mot slutet funderade jag nog mera på helt annat - mest jobbet.
keskiviikko 28. marraskuuta 2007
tiistai 27. marraskuuta 2007
Pihakilpailun voitto
Pihakilpailun voitto on oikeastaan kiva juttu. Tuntuu hyvältä. Joku muukin pitää siitä, mitä me olemme tehneet vain itseä varten. Perustelut tosin olivat sellaiset, että punastuttaa vieläkin.
"Pihan ansioista on syytä ensimmäisenä mainita lähtökohtien, ympäröivän maaston ja kasvuston ja pihan hoidon saumaton kokonaisuus: sekä hoidettu piha että rakennus liittyvät luontevasti niin ympäröivään kalliomaastoon kuin naapurustoonkin. Samoin alkuperäiskasvisto ja monipuoliset istutukset, jotka sisältävät vaativiakin lajeja, muodostavat harmonisen kokonaisuuden. Pihajärjestelyillä on luotu suojaisia oleskelu- ja käyttötiloja. Yhteen vetona voidaan todeta että piha on lähellä täydellistä sekä esteettistä että toimivaa kokonaisuutta."
Åbo Underrättelserin juttu pihakilpailun voitosta oli kiva ja asiallinen. Turun Sanomien juttu oli muuten ok, mutta nimet olivat sekaisin. Minun nimenin oli oikein, mutta puolisoksi oli vaihtunut manageri eli hän, joka ilmoitti meidät kilpailuun. Siinä oli parin päivän ajan selittämistä, että mieskin on vaihtunut. Seuraavana päivänä oli nimistä korjaus. Sunnuntain asumis-liitteessä oli taas juttua pihasta. Ja eikös siinä ollut minun etunimenin väärin. Se alkaa olla yksi ja sama. Jos nyt pelkkä etunimi on väärin; mies oli sentään oikea tällä kertaa.
Turun omakotilehden juttu edusti taattua liirumlaarumia. Olen niin karu ja pragmaattinen ihminen, että en kestä yhtään lässytystä, jos se kohdistuu minuun itseeni. YÄK!
Hössötys menee varmaankin pian ohi ja ihmiset unohtavat koko pihakilpailun. Toivottavasti.
Perjantaina pidimme laatan seinäänkiinnitystilaisuuden kotona. Kutsuin varmaan sata ihmistä ja yli kaksikymmentä uskaltautuikin mukaan kaatosateessa. Juhlat oli ihanat, niin kuin juhlat yleensäkin. Kyllä pitäisi useammin juhlia, ei aina tarvitse olla mitään ihmeellistä aihetta.
"Pihan ansioista on syytä ensimmäisenä mainita lähtökohtien, ympäröivän maaston ja kasvuston ja pihan hoidon saumaton kokonaisuus: sekä hoidettu piha että rakennus liittyvät luontevasti niin ympäröivään kalliomaastoon kuin naapurustoonkin. Samoin alkuperäiskasvisto ja monipuoliset istutukset, jotka sisältävät vaativiakin lajeja, muodostavat harmonisen kokonaisuuden. Pihajärjestelyillä on luotu suojaisia oleskelu- ja käyttötiloja. Yhteen vetona voidaan todeta että piha on lähellä täydellistä sekä esteettistä että toimivaa kokonaisuutta."
Åbo Underrättelserin juttu pihakilpailun voitosta oli kiva ja asiallinen. Turun Sanomien juttu oli muuten ok, mutta nimet olivat sekaisin. Minun nimenin oli oikein, mutta puolisoksi oli vaihtunut manageri eli hän, joka ilmoitti meidät kilpailuun. Siinä oli parin päivän ajan selittämistä, että mieskin on vaihtunut. Seuraavana päivänä oli nimistä korjaus. Sunnuntain asumis-liitteessä oli taas juttua pihasta. Ja eikös siinä ollut minun etunimenin väärin. Se alkaa olla yksi ja sama. Jos nyt pelkkä etunimi on väärin; mies oli sentään oikea tällä kertaa.
Turun omakotilehden juttu edusti taattua liirumlaarumia. Olen niin karu ja pragmaattinen ihminen, että en kestä yhtään lässytystä, jos se kohdistuu minuun itseeni. YÄK!
Hössötys menee varmaankin pian ohi ja ihmiset unohtavat koko pihakilpailun. Toivottavasti.
Perjantaina pidimme laatan seinäänkiinnitystilaisuuden kotona. Kutsuin varmaan sata ihmistä ja yli kaksikymmentä uskaltautuikin mukaan kaatosateessa. Juhlat oli ihanat, niin kuin juhlat yleensäkin. Kyllä pitäisi useammin juhlia, ei aina tarvitse olla mitään ihmeellistä aihetta.
Koroinen tökkii
Koroisten verkkoportaalin piti aueta tällä viikolla kunnolla ja sinne piti laittaa materiaalia. Jostain kumman syystä julkaisujärjestelmä Joomla tuntuu inhoavan minua. Koko ajan tekniikka tökkii. Kaikki menikin alkuun tosi hyvin. Jotain vastoinkäymisiä aina tulee. Olkoon ne sitten teknisiä, koska niistä selvitään aina jotenkin.
Olen monta kertaa yrittänyt lisätä ajankohtaisia etusivulle, mutta aina sivusto menee tilttiin, kun yritän. Sitten kun tekniikan mies tekee sen, niin ei mitään ongelmia. On se niin epäreilua!
Koroisten lehti näyttää sujuvan mukavasti. Luulin, että koko homma kaatuu minulle ja Tapsalle, kun sen aloitimmekin. Mukaan tuli kuitenkin innokkaita tekijöitä ja ennen muuta osaavia ihmisiä. Ideoita ja ajatuksia lehden sisällöksi on jo niin paljon kasassa, että niitä riittää vaikka neljän vuoden lehtiin.
Olen monta kertaa yrittänyt lisätä ajankohtaisia etusivulle, mutta aina sivusto menee tilttiin, kun yritän. Sitten kun tekniikan mies tekee sen, niin ei mitään ongelmia. On se niin epäreilua!
Koroisten lehti näyttää sujuvan mukavasti. Luulin, että koko homma kaatuu minulle ja Tapsalle, kun sen aloitimmekin. Mukaan tuli kuitenkin innokkaita tekijöitä ja ennen muuta osaavia ihmisiä. Ideoita ja ajatuksia lehden sisällöksi on jo niin paljon kasassa, että niitä riittää vaikka neljän vuoden lehtiin.
tiistai 20. marraskuuta 2007
Puikkona jännityksestä
Kahden tunnin päästä jaetaan Turun pihakilpailun palkinnot. Aamulla olin jo lehdistötilaisuudessa mukana.
Ajatus pihakilpailuun osallistumisesta ei tuntunut miltään, kun en kuvitellut mitään saavuttavanikaan - ehkä jonkin kunniamaininnan. Nyt alkaa hirvittää. Onhan piha kaunis, mutta ei se niin täydellinen ole kuin raati hehkutti.
Voitossa varmaan eniten jännittää arvostelun pelko. Kun itse tietää, että rikkaruohoja on siellä täällä, romuja jossain nurkissa ja kesäinen kukkapenkin mullansiirto on vieläkin kesken, niin tulee sellainen olo, että ei sitä ansaitse.
Onneksi etupiha on aika ok. Jos joku tulee tutustumaan, niin tuskin tulee takapihalle. Mikä ei olisikaan kivaa, koska koen sen aika intiimiksi paikaksi. Saksalaisen periaatteen mukaan etupiha on käyntikortti ja takapiha olohuone. Ainakin meillä.
Kädet tärisevät, vatsaa kääntää aina välillä. Mahtaako korkokengissä jaksaa seistä koko tilaisuutta? Kun niiden kanssa yrittää pysyä pystyssä, niin siinä kyllä ajatukset pysyvät kurissa.
Hirvittää!
Ajatus pihakilpailuun osallistumisesta ei tuntunut miltään, kun en kuvitellut mitään saavuttavanikaan - ehkä jonkin kunniamaininnan. Nyt alkaa hirvittää. Onhan piha kaunis, mutta ei se niin täydellinen ole kuin raati hehkutti.
Voitossa varmaan eniten jännittää arvostelun pelko. Kun itse tietää, että rikkaruohoja on siellä täällä, romuja jossain nurkissa ja kesäinen kukkapenkin mullansiirto on vieläkin kesken, niin tulee sellainen olo, että ei sitä ansaitse.
Onneksi etupiha on aika ok. Jos joku tulee tutustumaan, niin tuskin tulee takapihalle. Mikä ei olisikaan kivaa, koska koen sen aika intiimiksi paikaksi. Saksalaisen periaatteen mukaan etupiha on käyntikortti ja takapiha olohuone. Ainakin meillä.
Kädet tärisevät, vatsaa kääntää aina välillä. Mahtaako korkokengissä jaksaa seistä koko tilaisuutta? Kun niiden kanssa yrittää pysyä pystyssä, niin siinä kyllä ajatukset pysyvät kurissa.
Hirvittää!
torstai 15. marraskuuta 2007
Liikaa asioita?
Vähitellen alkaa tulla sellainen olo, että toimintaa ja vipinää elämässä on liikaa. Töissä on koko ajan uusia juttuja, vaikka opetusta onkin nyt vähemmän kuin muutama viikko sitten. Polttolaitoskirjoituksia tulee tasaista rauhallista vauhtia - nyt tehdään vastaselitystä Vaasan hallinto-oikeudelle Orikedon lämpövoimalan ympäristöluvan valituksen vastineista - kolmas vastaselitys tänä syksynä. Koroisten lehti etenee kuin höyryjyrä, mutta verkkolehti etenee kuin resiina, vaikka pitäisi mennä pikajunana. Pitääköhän sitä aina tehdä kaikki kiinnostava? Jos muuten tulisi tylsää? Sehän olisi varmaan maailman kamalin asia, että olisi tylsää...
Omainen pääsi sairaalasta viime viikon alussa ja tilanne on taas kireä. Stressitaso nousee muilla, mutta tällä hetkellä on varmaan sairaalassa sellaisia potilaita, jotka kaipaavat hoitoa kipeämminkin. Ja jos ei mitään voi, niin ei voi.
Työpaikan YT-neuvottelut alkavat ensi viikolla. Vaikka se vain raapaisee vakinaisia opettajia, niin silti tuntuu häijyltä. Toisaalta tietää, että toimenpide on välttämätön ja se tervehdyttää organisaatiota, mutta ei se silti kivalta tunnu.
Tiistaina kuulin, että olemme voittaneet Turun pihakilpailun ensimmäisen palkinnon. Tänään kävi jo lehdistö - tosin "vain" Turun omakotilehti, jota lukee varmaan noin 200 ihmistä. Sinänsä tosi hieno juttu ja palkitsevaa. Mutta kyllä tästä myös verenpaine nousi. Varmaan konkreettisesti. Eilen oli tosi paha päivä: jurnutin koko ajan. Ei saanut kertoa kenellekään eikä oikein olisi kehdannutkaan.
Pihakilpailun tulos oli yllätys. En kuvitellut, että meillä on mahdollisuuksia muuhun kuin kunniamainintaan, kun etupihan laatoituskin on vinksallaan. Ehkä muut sitten eivät näe niitä huonoja puolia samalla tavalla kuin itse. Kun tietää, että kaikki ei ole täydellistä, niin ei ymmärrä, että muut näkevät asian toisin. No, ehkä täydellisyyden aste on kuitenkin noin 75 - 80 %. Eli parantamisen varaa on aina.
Omainen pääsi sairaalasta viime viikon alussa ja tilanne on taas kireä. Stressitaso nousee muilla, mutta tällä hetkellä on varmaan sairaalassa sellaisia potilaita, jotka kaipaavat hoitoa kipeämminkin. Ja jos ei mitään voi, niin ei voi.
Työpaikan YT-neuvottelut alkavat ensi viikolla. Vaikka se vain raapaisee vakinaisia opettajia, niin silti tuntuu häijyltä. Toisaalta tietää, että toimenpide on välttämätön ja se tervehdyttää organisaatiota, mutta ei se silti kivalta tunnu.
Tiistaina kuulin, että olemme voittaneet Turun pihakilpailun ensimmäisen palkinnon. Tänään kävi jo lehdistö - tosin "vain" Turun omakotilehti, jota lukee varmaan noin 200 ihmistä. Sinänsä tosi hieno juttu ja palkitsevaa. Mutta kyllä tästä myös verenpaine nousi. Varmaan konkreettisesti. Eilen oli tosi paha päivä: jurnutin koko ajan. Ei saanut kertoa kenellekään eikä oikein olisi kehdannutkaan.
Pihakilpailun tulos oli yllätys. En kuvitellut, että meillä on mahdollisuuksia muuhun kuin kunniamainintaan, kun etupihan laatoituskin on vinksallaan. Ehkä muut sitten eivät näe niitä huonoja puolia samalla tavalla kuin itse. Kun tietää, että kaikki ei ole täydellistä, niin ei ymmärrä, että muut näkevät asian toisin. No, ehkä täydellisyyden aste on kuitenkin noin 75 - 80 %. Eli parantamisen varaa on aina.
Tilaa:
Kommentit (Atom)
