Taas se on valmis

Uusi KoroiSet-lehti, kolmas numero, saatiin valmiiksi. Viikko sitten lehti meni jo jakoon alueella, mutta huomenna lähtevät vielä viimeiset postitettavat.

Kummasti lehti valmistuu kerta kerralta helpommin. Tällä kertaa suurin ongelma oli saada kaikki materiaali ja mainokset mahtumaan kuuteentoista sivuun.

Omalta osaltani suurin vääntö oli kunnallisvaalijuttu. Sen tekeminen kesti kaikkiaan parisen viikkoa. Olin alkanut valmistella juttua jo alkukesästä, kun aloin bongata alueen ehdokkaita tiedotusvälineistä ja miettiä, mitä heiltä kysyisi ja minkä muotoisen jutusta tekisi, jotta se olisi selkeä ja kiinnostava.

Heinäkuun loppupuolella aloin ottaa yhteyttä ehdokkaisiin ja puoluetoimistoihin. Heinäkuu oli aika huono aika saada ihmisiä kiinni, kun kaikilla tuntui olevan vielä lomaa. Elokuun alussa vasta tavoitin osan ehdokkaista. Ja viimeiset tekstit tulivat pari päivää ennen kuin lehti meni painoon.

Osa teksteistä tuli ehdokkailta valmiina tekstinä sähköpostilla. Tottuneimmat poliitikot kirjoittivat ja muokkasivat itse tekstinsä. Yllättävän moni halusi tavata silmäkkäin ja perinteisen haastattelun.

Tässä huomasi selvästi, kuka on saanut viestintäkoulutusta. Osa pysyi hyvin 1400 merkin alapuolella ja sai sanottua sen, mitä halusikin. He osasivat jo valikoida sen, mikä heidän mielestään on oleellista. Vähemmän kokeneilla oli monella niin paljon sanottavaa, että se ei millään olisi mahtunut merkkimäärään. Toisaalta he tuntuivat olevan paljon enemmän innoissaan jutusta ja omasta asuinalueestaan kuin ammattipoliitikot tai puoliammattilaiset. Moni tuntui olevan ehdolla hengen palosta.

Heräsi useaan otteeseen ajatus siitä, kumpi on parempi poliitikko: se joka on innoissaan ja jolla on paljon ajatuksia ja odotuksia, vai se, jolla on realistinen näkemys siitä, mitä oikeasti voi saada aikaan ja millä keinoilla.

Yritin saada jotenkin näkymään ehdokkaiden oman ajatusmaailman teksteissä, mutta en ole ihan varma, miten se onnistui. Ja toisaalta kyseessä olivat ehdokkaiden ajatukset. Kaikkien ajatuksia en tosiaankaan jakanut, mutta politiikassahan onkin kyse siitä, että on erilaisia ajatuksia ja näitä erilaisia ajatuksia ja näkemyksiä ajavat eri ihmiset, joita äänestävät eri ihmiset.

Ainakin alueella on valinnanvaraa. Jokaiseen lähtöön löytyy ehdokas, oli äänestäjän ikä, sukupuoli tai ajatusmaailma sitten minkälainen tahansa.

Yksi ehdokas epäili, voinko olla hänen tukiryhmässään, kun teen lehteä. En itse koe sitä ongelmaksi. Pystyn nostamaan oman itseni syrjään niin tässä kuin monessa muussakin asiassa. Se, että koko elämää on seurannut tietynlainen ulkopuolisuuden tunne, on ensimmäistä kertaa hyödyksi jossain. Siinä kun joku toinen opettelee neutraalia näkökulmaa, minä opettelen sitä, että minä olen olemassa ja jotkut asiat ovat ja niiden pitääkin olla minulle tärkeitä.

Ketä äänestän? Jotakuta alueen ehdokasta, se on varma. Ketä muiden pitäisi äänestää? Jotakuta, mielellään alueen omaa ehdokasta. Kaikkein pöntöintä on jättää äänestys väliin.

Ja ihan kaikkein parasta lehdessä? Kauniin taiton lisäksi olen äärettömän iloinen Pullervo Pöllöstä, joka on alkanut tarinoida lehdessä. Kotona pakotin lapsen lukemaan Pullero ja kala -jutun. Kun hän oli lukenut, kysyin, kenelle hän arvelee jutun sopivan. Hän sanoi, että ihan pienille lapsille tai oikein vanhoille papoille. Viikkoa myöhemmin hän oli kyllä sitä mieltä, että Pullervon kalajuttu oli tosi hyvä - vaikka hän ei itse ole ihan pieni eikä vanha pappa.