Kolme tuntia Matildanjärvellä

Luvattiin kohtalaista keliä ja olimme päättäneet mennä melomaan Matildanjärvelle Teijoon. Päivä oli sateeton, vaikka pilvinen. Melomisesta ei kyllä tullut mitään. Kanootti ulkoili turhaan Teijoon asti, kun sitä ei saanutkaa laskea Matildanjärveen, jottei rapurutto tarttuisi. Voisi olettaa, että metsähallituksen nettisivulla mainittaisiin asiasta. Ei olisi tarvinnut turhaan polttaa bensaa kanootin ulkoiluttamiseen. Kanootti katolla vie vähintään litran enemmän satasella. Toisaalta kanootti on viimeksi uinut Maarian altaassa, jossa on rapuruttoa, joten oli hyvä, että tuli kysyttyä ennen kuin kiskoimme kanootin järveen.

Vuokrasimme siis veneen, Terhi 385 maksoi 6 euroa kolmelta tunnilta. Ei paha hinta ja kulki oikein hyvin - ainakin melomiseen verrattuna.

Minä edustin retkellä lähinnä huoltojoukkoja: muonitus ja soutaminen olivat osani. Luulin, että ehdin kuvata tosi vähän, mutta lähes parisataa kuvaa tuli taas napattua. Suurin osa kuvista kyllä on aika alta riman, valo ei oikein riittänyt.

Matildanjärvi on pieni. Pienempi kuin Maarian allas. Sen päästä päähän näkyy hyvin ja keskellä on pari pientä saarta. Toisaalta pienuus tekee myös sen, että tuulesta ei ole haittaa.

Jos ei olisi ollut kanervan kukinta-aika, olisi maisema ollut aika vaisua. Kallioilla kasvoi hervottomasti kanervaa ja osa niistä oli erittäin kirkkaan värisiä yksilöitä. Yhden harmaahaikaran näimme, kun se lähti saaren kärjestä lentoon lähestyessämme sitä.

Ympäri järven oli laavuja ja tulentekopaikkoja. Vaikka oli jo syksy, oli ihmisiä silti retkeilemässä. Sinänsä hyvä aika, että hyttysistä ei ollut vaivaa. Muutama ampiainen kyllä yritti käydä kimppuun.

Soudin järven ympäri noin puolitoista kertaa ja miesväki veti uistinta perässä. Ensimmäiseksi nappasi sievä pieni hauki - niin pientä en ole ennen nähnytkään. Se oli varmaan parisataagrammainen. Päästettiin takaisin järveen kasvamaan. Toiseksi tuli kohtalaisen kokoinen ahven. Ja sekin takaisin veteen.

Ja sitten meni tosi pitkä aika, että ei tullut sintin sinttiä. Asetuimme jyrkän kallion kupeeseen tuulensuojaan syömään eväitä - voileipiä, kaakaota ja lattea. Jokaisella omat voileivät ja minulla erityisesti kurkkuviipaileita leivän välissä. Niistä tulee ihanan pehmeitä ja suolaisia juuston ja metvurstin välissä. Ja miesväelle ei missään tapauksessa kurkkuviipaleita. En ymmärrä. Englantilainen cucumber sandwich perustuu myös samaan ilmiöön eli kurkkuviipaleet nahistetaan suolan kanssa. Aah!

Olimme jo lähdössä pois, veneen vuokra-aika oli lopullaan, kun miehellä nappasi lähellä metsähallituksen venelaituria. Ensin hän luuli, että se oli taas pohjakosketus, mutta sitten alkoi tempoa. Aika helpolla kaveri siiman päässä lannistui. Muutaman minuutin kiskoi ja sitten antautui. Kirjolohi ei ole mikään sinnikäs tyyppi. Haavikin oli Nuuskissa, joten nappasimme kalan muovikassiin - voi miten proosallista.

Kala painoi 1,3 kiloa eli se oli tämän kesän istukkaita. Ihan hyvän kokoinen syötäväksi, mutta koska se on jo todennäköisesti ollut järvessä jonkin aikaan, niin siitä on ehtinyt kadota tunkkainen rehunmaku. Kohta se testataan. Nyt kala on menossa uuniin kevyen suolauksen jälkeen.

Jos haluaa pehmeän laskun retkeilyyn, niin Matildanjärvi on oiva paikka. Veneitä ja kanootteja saa vuokralle, polut ovat hyviä, monet rannat näyttävät uimarille ystävällisiltä, pohja ja rannat ovat joko kalliota tai hiekkaa ja vessoja on vähän väliä. Luontotalon vieressä oli jopa olosuhteet huomioon ottaen supersiisti vessa. Kuivakäymälätkin oli ok.

Toisaalta, jos tähän aikaan vuodesta oli näin paljon porukkaa, niin kesällä kauniilla ilmalla taitaa käydä aika kuhina.