Tolkuton kiire

Viimeiset kolme viikkoa on mennyt lennossa. Elinehtoni on se, että pystyn vähintään tunnin päivässä makaamaan sohvalla. Silloin ajattelen vain sitä, mitä mieleen sattuu tulemaan. Joko mukavia asioita tai sitten prosessoin hankalampia.

Kun tätä ei ehdi tehdä, alkaa mennä liian lujaa. Minkään asian tekemisestä ei enää nauti, kun tietää, että heti pitää alkaa tehdä seuraavaa. Sinänsä kaikki on kivoja ja mielenkiintoisia juttuja. Jos kuitenkin samalla, kun tekee yhtä asiaa, pitää jo miettiä, miten seuraavaa lähtisi tekemään, niin se vie terän ja myös huvin kaikesta.

Aikatauluttaminen on luontoni. Liian kireä aikataulu on kuitenkin - noh, liian kireää.

Priorisointi tietysti auttaa. Käytännössä se tarkoittaa, että tehdään vain tärkeät asiat ja niistäkin osa juosten kusten. Ulkopuolinen ei välttämättä huomaa eroa, mutta työnilo katoaa itseltä.

Perjantai-iltana aloin miettiä, että nyt menee liian lujaa. Koko ajan työt pukkaa päälle ja kaikki on vain suorittamista, suorittamista, suorittamista...

Iloisia, mukavia asioita on paljon, mutta niihin ei ehdi keskittyä. Kaverin viisikymppiset meni liian nopeasti. Lapsen syntymäpäivät meni liian nopeasti. Mukavat kirjoitushommat tehdään paineessa. Verkkomateriaalia ei ehdi suunnitella, vaikka haluaisi. Kirjoja ei ehdi lukea. Sohvalla ei ehdi maata.

Ostin lauantaina kaksikymmentä mansikantainta. Niiden istuttaminen oli hengähdystauko. Ulkona rentoutuu ihan toisella tavalla kuin sisällä. Ensi kesänä tulee varmaan hervoton mansikkasato. Paikka on hyvämultainen ja lämmin penkereen reuna ja taimet oli reippaan oloisia. Honeoye ja Bounty - taatusti makeita ja kohtalaisen terveitä, toiset aikaisia ja toiset myöhäisiä.

Se on myös mukavaa, että Jussi Ahlroth on taas töissä. Hesarin kulttuurisivuilla on luettavaa. Ryntäsin ostamaan kaksi levyä arvostelun luettuani. HIM:in uusi levy oli raskasta ja hidasta, kuten Ahlroth lupasi. Jostain syystä kuitenkin nukahdin levyn puolivälissä. Aika tuutulaulua...

Apocalyptican uusi on hyvä, tosi hyvä. Se tuntuu kumman lyhyeltä levyltä. Ehkä se johtuu siitä, että se on hyvä tai sitten se on oikeasti lyhyt. En jaksa kuitenkaan tarkista, kuinka kauan se kestää.

Montana- juttu oli eilisessä lehdessä mielenkiintoinen. Sama kokemus taivaasta siellä kuin minulla Tanskassa. Hauska yhteensattuma. Vähän harmitti, kun yksi virke oli kolme sivulausetta peräkkäin ja päälause oli niistä erotettu pisteellä. Se lauserakenne ei toiminut, vaikutti hutaistulta ratkaisulta, suorastaan huolimattomalta. Aaaargh! Ihana Jussi Ahlroth ei olekaan virheetön.

Elämä laahaa jälkijunassa. Nyt on jo ilta, enkä ole lukenut tämän päivän Hesaria. Aamulla luin loput eilisestä Hesarista ja eilisen Åbo Underrättelserin. Jälkimmäisestäkin vain Turun kaupungin johtamiseen liittyvästä kriisistä ja sarjakuvat.

Aika loppuu KESKEN!