Melkein jo koomassa

Väsymys ei yhtään hellitä. Tänään menen ajoissa nukkumaan. Kuolema kuittaa univelat vähän liian karulla tavalla.

Pimeä on tullut yhtäkkiä. Vielä pari viikkoa sitten oli illalla valoisaa, nyt on ihan synkkää. Ennen seitsemää jo on turha haaveilla puutarhatöistä. Mitä siellä tekee, kun ei näe mitään.

Töissä huomasin iltapäivällä, että työhuonekin on pimeä, vaikka se on periaatteessa iltapäiväauringon puolella. Kaikki valot päälle ja huomasin, että siinä se kirkasvalolamppukin nököttää. Iltapäivästä se ei enää juuri auttanut. Huomenna se menee päälle heti aamusta.

Ruska on kuitenkin komea. Tänä vuonna puut alkoivat valmistautua syksyyn tosi aikaisin.

Takapihan uusi nurmikkoläntti on vieläkin kylvämättä. Pitäisi käydä ostamassa siemenet ja kärrätä viimeiset multakuormat. Kun ehtisi.