Viimeiset kolme viikkoa on mennyt lennossa. Elinehtoni on se, että pystyn vähintään tunnin päivässä makaamaan sohvalla. Silloin ajattelen vain sitä, mitä mieleen sattuu tulemaan. Joko mukavia asioita tai sitten prosessoin hankalampia.
Kun tätä ei ehdi tehdä, alkaa mennä liian lujaa. Minkään asian tekemisestä ei enää nauti, kun tietää, että heti pitää alkaa tehdä seuraavaa. Sinänsä kaikki on kivoja ja mielenkiintoisia juttuja. Jos kuitenkin samalla, kun tekee yhtä asiaa, pitää jo miettiä, miten seuraavaa lähtisi tekemään, niin se vie terän ja myös huvin kaikesta.
Aikatauluttaminen on luontoni. Liian kireä aikataulu on kuitenkin - noh, liian kireää.
Priorisointi tietysti auttaa. Käytännössä se tarkoittaa, että tehdään vain tärkeät asiat ja niistäkin osa juosten kusten. Ulkopuolinen ei välttämättä huomaa eroa, mutta työnilo katoaa itseltä.
Perjantai-iltana aloin miettiä, että nyt menee liian lujaa. Koko ajan työt pukkaa päälle ja kaikki on vain suorittamista, suorittamista, suorittamista...
Iloisia, mukavia asioita on paljon, mutta niihin ei ehdi keskittyä. Kaverin viisikymppiset meni liian nopeasti. Lapsen syntymäpäivät meni liian nopeasti. Mukavat kirjoitushommat tehdään paineessa. Verkkomateriaalia ei ehdi suunnitella, vaikka haluaisi. Kirjoja ei ehdi lukea. Sohvalla ei ehdi maata.
Ostin lauantaina kaksikymmentä mansikantainta. Niiden istuttaminen oli hengähdystauko. Ulkona rentoutuu ihan toisella tavalla kuin sisällä. Ensi kesänä tulee varmaan hervoton mansikkasato. Paikka on hyvämultainen ja lämmin penkereen reuna ja taimet oli reippaan oloisia. Honeoye ja Bounty - taatusti makeita ja kohtalaisen terveitä, toiset aikaisia ja toiset myöhäisiä.
Se on myös mukavaa, että Jussi Ahlroth on taas töissä. Hesarin kulttuurisivuilla on luettavaa. Ryntäsin ostamaan kaksi levyä arvostelun luettuani. HIM:in uusi levy oli raskasta ja hidasta, kuten Ahlroth lupasi. Jostain syystä kuitenkin nukahdin levyn puolivälissä. Aika tuutulaulua...
Apocalyptican uusi on hyvä, tosi hyvä. Se tuntuu kumman lyhyeltä levyltä. Ehkä se johtuu siitä, että se on hyvä tai sitten se on oikeasti lyhyt. En jaksa kuitenkaan tarkista, kuinka kauan se kestää.
Montana- juttu oli eilisessä lehdessä mielenkiintoinen. Sama kokemus taivaasta siellä kuin minulla Tanskassa. Hauska yhteensattuma. Vähän harmitti, kun yksi virke oli kolme sivulausetta peräkkäin ja päälause oli niistä erotettu pisteellä. Se lauserakenne ei toiminut, vaikutti hutaistulta ratkaisulta, suorastaan huolimattomalta. Aaaargh! Ihana Jussi Ahlroth ei olekaan virheetön.
Elämä laahaa jälkijunassa. Nyt on jo ilta, enkä ole lukenut tämän päivän Hesaria. Aamulla luin loput eilisestä Hesarista ja eilisen Åbo Underrättelserin. Jälkimmäisestäkin vain Turun kaupungin johtamiseen liittyvästä kriisistä ja sarjakuvat.
Aika loppuu KESKEN!
sunnuntai 30. syyskuuta 2007
tiistai 18. syyskuuta 2007
Järkeä jätteenkuljetukseen
Hervottoman lobbaamisen jälkeen Turun kaupunginvaltuusto teki viisaan päätöksen ja hylkäsi ehdotuksen keskitetystä jätteenkuljetuksesta.
Ehdotuksen takana tuskin oli muuta kuin saada lisää poltettavaa jätteenpolttolaitokselle ja lisää rahaa Turun Seudun Jätehuolto Oy:lle, joka on kasvattanut henkilökuntaansa ilmeisesti tätä silmällä pitäen lähes parillakymmenellä hengellä.
Kaupungillahan on rekrytointikielto päällä (vaikka se ei toimikaan), mutta tätä kautta saadaan demareille töitä.
Argumentit keskitetyn jätteenkuljetuksen edullisuudesta menettivät pohjansa viimeistään siinä vaiheessa, kun hintatilastoja alettiin tutkia tarkemmin. Kunnan kilpailuttaman ja keskitetyn jätteenkuljetuksen oletetut hinnat verrattuna nykyisiin yksittäisten asiakkaiden hintoihin eivät olleetkaan edullisempia.
Keskitetystä jätteenkuljetuksesta on ollut siihen siirtyneissä ympäristökunnissa ongelmia. Laatu on heikentynyt eikä palaute mene enää perille työn suorittavaan firmaan, kun se kulkee välikäden kautta. Onneksi ympäristökunnat ovat toimineet tässä asiassa koekaniineina. Kerrankin Turussa osattiin tehdä viisas päätös toisten huonoista kokemuksista oppia ottaneena.
Demareiden valtapeli ja vallantavoittelu on tällä hetkellä Turussa ilmeisesti huipussaan. Jätteenkuljetuksen keskittäminen on toki vain yksi ilmentymä tästä. Vallan tavoittelu pelkästään vallanhalusta ei ole kovin hyvä asia. Kyllä pitäisi olla myös halu hoitaa asiat hyvin kunnan ja kuntalaisten kannalta. Ja pitäisi ottaa huomioon, että kuntalaisia ovat myös muut kuin omat äänestäjät.
Mutta koko jätteenkuljetus- ja jätteenpolttolaitosasiassa on se hyvä puoli, että vastapuolen paskapuheet eivät sentään tuota kasvihuonekaasuja. Teot kyllä tuottavat senkin edestä - jos onnistuvat.
Ehdotuksen takana tuskin oli muuta kuin saada lisää poltettavaa jätteenpolttolaitokselle ja lisää rahaa Turun Seudun Jätehuolto Oy:lle, joka on kasvattanut henkilökuntaansa ilmeisesti tätä silmällä pitäen lähes parillakymmenellä hengellä.
Kaupungillahan on rekrytointikielto päällä (vaikka se ei toimikaan), mutta tätä kautta saadaan demareille töitä.
Argumentit keskitetyn jätteenkuljetuksen edullisuudesta menettivät pohjansa viimeistään siinä vaiheessa, kun hintatilastoja alettiin tutkia tarkemmin. Kunnan kilpailuttaman ja keskitetyn jätteenkuljetuksen oletetut hinnat verrattuna nykyisiin yksittäisten asiakkaiden hintoihin eivät olleetkaan edullisempia.
Keskitetystä jätteenkuljetuksesta on ollut siihen siirtyneissä ympäristökunnissa ongelmia. Laatu on heikentynyt eikä palaute mene enää perille työn suorittavaan firmaan, kun se kulkee välikäden kautta. Onneksi ympäristökunnat ovat toimineet tässä asiassa koekaniineina. Kerrankin Turussa osattiin tehdä viisas päätös toisten huonoista kokemuksista oppia ottaneena.
Demareiden valtapeli ja vallantavoittelu on tällä hetkellä Turussa ilmeisesti huipussaan. Jätteenkuljetuksen keskittäminen on toki vain yksi ilmentymä tästä. Vallan tavoittelu pelkästään vallanhalusta ei ole kovin hyvä asia. Kyllä pitäisi olla myös halu hoitaa asiat hyvin kunnan ja kuntalaisten kannalta. Ja pitäisi ottaa huomioon, että kuntalaisia ovat myös muut kuin omat äänestäjät.
Mutta koko jätteenkuljetus- ja jätteenpolttolaitosasiassa on se hyvä puoli, että vastapuolen paskapuheet eivät sentään tuota kasvihuonekaasuja. Teot kyllä tuottavat senkin edestä - jos onnistuvat.
tiistai 4. syyskuuta 2007
Tosi hyvä päivä!
Päivä alkoi rättiväsyneenä: painelin torkkuherätystä 45 minuuttia ennen kuin pääsin raahautumaan sängystä ylös.
Tunnelma parani kuitenkin oikein hyväksi Lassi Hietasen mielipidekirjoituksen myötä.
Seuraava tunnelman parantaja oli se, että töissä oli aikaa työstää verkkoon oppimismateriaalia. Verkkomateriaalin työstäminen on aina kivaa. Siinä saa touhuta rakkaan koneen kanssa ja verkossa on ylipäätään kaikkea tosi kivaa. Moodle on oppimisalustana vähän tunkkaisen näköinen eikä kovin joustavakaan, mutta menettelee. Ohjeet piti kaivaa esiin, koska edellisestä kerrasta on sen verran aikaa, että tehtävien tekemisen yksityiskohdat olivat päässeet unohtumaan. Ja Moodlen versiokin oli vaihtunut välillä.
Mutta päivän paras oli kiinteistölautakunnan pöytäkirja edellisestä kokouksesta. Sitä pöytäkirjaa oli jo odotettu - kokouksen kulusta olimme kuulleet jo aikaisemmin, mutta oli mielenkiintoista nähdä, mitä asiasta laitettiin pöytäkirjaan. Suomen Kovabetoni Oy:n tonttijupakassa kiinteistölautakuntakin päätyi sille kannalle, että tontteja jaellessa pitää ottaa kokonaisuus huomioon. Jos kaavoitustilanne muuttuu, sen pitää vaikuttaa siihen, mitä alueelle sijoitetaan.
Betoni- ja elementtitehtaan sijoittaminen Kärsämäkeen keskelle pienteollisuutta, omakotitaloja ja tulevaa "laadukasta ja puistomaista" asutusta olisi tuhonnut koko alueen. Painotalot olisivat joutuneet muuttamaan pois naapurista, koska herkät painokoneet eivät siedä pölyä ja tärinää, elintarvikekuljetusliike ja kuivaruokapakkaamo olisivat joutuneet muuttamaan, koska elintarvikkeet eivät sovi yhteen betonipölyn kanssa. Muu ympärillä oleva teollisuus oli samantapaista ympäristöä haittaamatonta ja itse asiassa rauhaa vaativaa.
Kärsämäen kartanon ja vanhan Leafin tehtaan ympärille kaavoitetut omakoti- ja rivitaloalueet olisi pitänyt jättää rakentamatta, koska kukaan ei voi asua betonitehtaan vieressä.
Onneksi lautakunnissa järjen ääni voitti. Jos Turku jotain tällä hetkellä tarvitsee, niin se on veronmaksajat. Veronmaksajia asukkaina ja veronmaksajia pienyrittäjinä. Betonitehdas olisi työllistänyt korkeintaan 10 ihmistä, kun ympärillä olevat pienyritykset työllistävät yhteensä noin 80 henkeä.
Alue on erittäin hieno asumiseen ja toivottavasti tämä nyt saa puhtia uuden asuntoalueen kaavoitusprosessiin ja rakentamiseen.
Vaikka itse olin vain pienellä panoksella mukana tässä operaatiossa, niin siitä jäi tosi hyvä mieli. Tuntuu siltä, että on saanut aikaan jotain todellista ja hyödyllistä. Puhumattakaan siitä, että tuntuu hyvältä, kun voi auttaa toisia.
Tunnelma parani kuitenkin oikein hyväksi Lassi Hietasen mielipidekirjoituksen myötä.
Seuraava tunnelman parantaja oli se, että töissä oli aikaa työstää verkkoon oppimismateriaalia. Verkkomateriaalin työstäminen on aina kivaa. Siinä saa touhuta rakkaan koneen kanssa ja verkossa on ylipäätään kaikkea tosi kivaa. Moodle on oppimisalustana vähän tunkkaisen näköinen eikä kovin joustavakaan, mutta menettelee. Ohjeet piti kaivaa esiin, koska edellisestä kerrasta on sen verran aikaa, että tehtävien tekemisen yksityiskohdat olivat päässeet unohtumaan. Ja Moodlen versiokin oli vaihtunut välillä.
Mutta päivän paras oli kiinteistölautakunnan pöytäkirja edellisestä kokouksesta. Sitä pöytäkirjaa oli jo odotettu - kokouksen kulusta olimme kuulleet jo aikaisemmin, mutta oli mielenkiintoista nähdä, mitä asiasta laitettiin pöytäkirjaan. Suomen Kovabetoni Oy:n tonttijupakassa kiinteistölautakuntakin päätyi sille kannalle, että tontteja jaellessa pitää ottaa kokonaisuus huomioon. Jos kaavoitustilanne muuttuu, sen pitää vaikuttaa siihen, mitä alueelle sijoitetaan.
Betoni- ja elementtitehtaan sijoittaminen Kärsämäkeen keskelle pienteollisuutta, omakotitaloja ja tulevaa "laadukasta ja puistomaista" asutusta olisi tuhonnut koko alueen. Painotalot olisivat joutuneet muuttamaan pois naapurista, koska herkät painokoneet eivät siedä pölyä ja tärinää, elintarvikekuljetusliike ja kuivaruokapakkaamo olisivat joutuneet muuttamaan, koska elintarvikkeet eivät sovi yhteen betonipölyn kanssa. Muu ympärillä oleva teollisuus oli samantapaista ympäristöä haittaamatonta ja itse asiassa rauhaa vaativaa.
Kärsämäen kartanon ja vanhan Leafin tehtaan ympärille kaavoitetut omakoti- ja rivitaloalueet olisi pitänyt jättää rakentamatta, koska kukaan ei voi asua betonitehtaan vieressä.
Onneksi lautakunnissa järjen ääni voitti. Jos Turku jotain tällä hetkellä tarvitsee, niin se on veronmaksajat. Veronmaksajia asukkaina ja veronmaksajia pienyrittäjinä. Betonitehdas olisi työllistänyt korkeintaan 10 ihmistä, kun ympärillä olevat pienyritykset työllistävät yhteensä noin 80 henkeä.
Alue on erittäin hieno asumiseen ja toivottavasti tämä nyt saa puhtia uuden asuntoalueen kaavoitusprosessiin ja rakentamiseen.
Vaikka itse olin vain pienellä panoksella mukana tässä operaatiossa, niin siitä jäi tosi hyvä mieli. Tuntuu siltä, että on saanut aikaan jotain todellista ja hyödyllistä. Puhumattakaan siitä, että tuntuu hyvältä, kun voi auttaa toisia.
Järkevästi jätteistä
Jätekeskusteluun osallistui tänään Turun Sanomissa Lassila & Tikanojan tuotepäällikkö Lassi Hietanen. Kirjoitus oli niin selkeä ja järkevä, että oikein ihmettelin.
Hietanen pystyi kirjoituksessaan tiivistämään tärkeitä asioita ja tuomaan esiin yhden olennaisen seikan: Turussa ei tarvita sekajätettä polttavaa jätteenpolttolaitosta. Sitä ei siis oikeasti tarvita.
Jos jätteille voidaan tehdä jotain järkevämpää kuin polttaa ongelmajätteeksi, niin miksi sitä ei voi tehdä? Miksi kuntapäättäjät eivät voi uskoa sitä?
Osa jätteestä - niin kotitalouksien kuin yritystenkin tuottamasta - on järkevää ja kannattavaa polttaa. Mutta miksi polttaa sellaista, mikä ei ole polttokelpoista ja jota voi hyödyntää vielä materiaalina. On järjetöntä haaskausta polttaa käyttökelpoista materiaalia.
Toinen haaskauksen kohde on poltossa syntyvä energia. Jos jätteenpolttolaitos tuottaa vain kaukolämpöä, se ei ole tehokas. Jätteiden energia kannattaa hyödyntää sellaisessa laitoksessa, joka tuottaa sekä sähköä että lämpöä. Silloin poltto on taloudellista ja vähän ekologisempaa.
Todella ekologista ei voi mikään polttaminen olla. Palamisessa vapautuu aina myrkyllisiä yhdisteitä ja pienhiukkasia, jotka ovat terveydelle haitallisia tai suorastaan vaarallisia. Siksi pitää tarkkaan miettiä polton edut ja haitat.
Toisaalta on huomattavasti ekologisempaa polttaa suurissa yksiköissä kuin esimerkiksi kotona saunanpesässä. Ekologisuus edellyttää tietysti sitä, että savukaasujen suodatus on laadukasta. Kotipiippunsa nokassa ei taida olla kenelläkään savukaasupesureita tai edes sähkösuodattimia. Ihmisten vain on vaikea välillä nähdä omien toimiensa osuuttaa suuressa kokonaisuudessa. Jos naapuri polttaa jatkuvasti puuta tulipesässään, voi siitä olla lähimmille naapureille huomattavasti suurempaa haittaa kuin jätteenpolttolaitoksen naapurissa asumisesta.
Mutta jätteenpolttolaitokset on mahdollista tehdä kunnolla ja sijoittaa siten, että niiden välittömistä haitoista ei joudu juuri kukaan kärsimään. Tämä vaatii toki halua tehdä asiat hyvin.
Lassila & Tikanojalla on Turussa Euroopan suurin koneellinen lajittelulaitos. Se on hakenut lupaa koekäyttää sitä kotitalousjätteen lajitteluun. Toivon totisesti, että se saa ympäristöluvan siihen, koska vain kokeilemalla selviää, miten tarkasti laitos pystyy lajittelemaan.
Vastapuoli - Turun seudun jätehuolto Oy - on väittänyt, että laitos ei voi toimia. Kunnallisen laitoksen puolella voi olla vaikea ymmärtää, että yksityinen yrittäjä, joka on vastuussa toiminnastaan ja sen kehittämisestä osakkeenomistajille, ei lähde kehittämään kallista mallia ja laitosta, joka ei toimisi.
Kunnallisen ja yksityisen puolen tuntuu erottavan se, että kunnat ottavat aina sen halvimman tarjouksen. Se pitää ottaa, vaikka kaikki tietävät, että hanke ei tule toimimaan. Tämä voitaisiin tietysti ennakoida asettamalla tarjouskilpailun ehdot sellaisiksi, että susia ei tarvitse ostaa. Kuntapuolella ollaan kuitenkin niin sinisilmäisiä ja reppanoita, että aina jäädään nuolemaan näppejä. Ja mitäs siitä, kun kuntalainen maksaa. Töpänneen virkamiehen harvoin tarvitsee kantaa vastuuta tekemisistään.
Jätteenpolttolaitoksen tapauksessa kyseessä ei ole edes halvin vaihtoehto. Joku helppoheikki on saanut sen vaikuttamaan siltä. Toivoisi, että joku kaupungin puolesta laskisi koko hankkeen taseen sekä kunnan että lystin maksajan kannalta - vertailun voisi tehdä asiapohjalta ilman kestityksiä eri jätteenkäsittelytapojen välillä. Miksi ihmeessä pitää valita kaikkein kallein vaihtoehto, joka on vielä kaikken epäekologisin vaihtoehto?
Hietanen pystyi kirjoituksessaan tiivistämään tärkeitä asioita ja tuomaan esiin yhden olennaisen seikan: Turussa ei tarvita sekajätettä polttavaa jätteenpolttolaitosta. Sitä ei siis oikeasti tarvita.
Jos jätteille voidaan tehdä jotain järkevämpää kuin polttaa ongelmajätteeksi, niin miksi sitä ei voi tehdä? Miksi kuntapäättäjät eivät voi uskoa sitä?
Osa jätteestä - niin kotitalouksien kuin yritystenkin tuottamasta - on järkevää ja kannattavaa polttaa. Mutta miksi polttaa sellaista, mikä ei ole polttokelpoista ja jota voi hyödyntää vielä materiaalina. On järjetöntä haaskausta polttaa käyttökelpoista materiaalia.
Toinen haaskauksen kohde on poltossa syntyvä energia. Jos jätteenpolttolaitos tuottaa vain kaukolämpöä, se ei ole tehokas. Jätteiden energia kannattaa hyödyntää sellaisessa laitoksessa, joka tuottaa sekä sähköä että lämpöä. Silloin poltto on taloudellista ja vähän ekologisempaa.
Todella ekologista ei voi mikään polttaminen olla. Palamisessa vapautuu aina myrkyllisiä yhdisteitä ja pienhiukkasia, jotka ovat terveydelle haitallisia tai suorastaan vaarallisia. Siksi pitää tarkkaan miettiä polton edut ja haitat.
Toisaalta on huomattavasti ekologisempaa polttaa suurissa yksiköissä kuin esimerkiksi kotona saunanpesässä. Ekologisuus edellyttää tietysti sitä, että savukaasujen suodatus on laadukasta. Kotipiippunsa nokassa ei taida olla kenelläkään savukaasupesureita tai edes sähkösuodattimia. Ihmisten vain on vaikea välillä nähdä omien toimiensa osuuttaa suuressa kokonaisuudessa. Jos naapuri polttaa jatkuvasti puuta tulipesässään, voi siitä olla lähimmille naapureille huomattavasti suurempaa haittaa kuin jätteenpolttolaitoksen naapurissa asumisesta.
Mutta jätteenpolttolaitokset on mahdollista tehdä kunnolla ja sijoittaa siten, että niiden välittömistä haitoista ei joudu juuri kukaan kärsimään. Tämä vaatii toki halua tehdä asiat hyvin.
Lassila & Tikanojalla on Turussa Euroopan suurin koneellinen lajittelulaitos. Se on hakenut lupaa koekäyttää sitä kotitalousjätteen lajitteluun. Toivon totisesti, että se saa ympäristöluvan siihen, koska vain kokeilemalla selviää, miten tarkasti laitos pystyy lajittelemaan.
Vastapuoli - Turun seudun jätehuolto Oy - on väittänyt, että laitos ei voi toimia. Kunnallisen laitoksen puolella voi olla vaikea ymmärtää, että yksityinen yrittäjä, joka on vastuussa toiminnastaan ja sen kehittämisestä osakkeenomistajille, ei lähde kehittämään kallista mallia ja laitosta, joka ei toimisi.
Kunnallisen ja yksityisen puolen tuntuu erottavan se, että kunnat ottavat aina sen halvimman tarjouksen. Se pitää ottaa, vaikka kaikki tietävät, että hanke ei tule toimimaan. Tämä voitaisiin tietysti ennakoida asettamalla tarjouskilpailun ehdot sellaisiksi, että susia ei tarvitse ostaa. Kuntapuolella ollaan kuitenkin niin sinisilmäisiä ja reppanoita, että aina jäädään nuolemaan näppejä. Ja mitäs siitä, kun kuntalainen maksaa. Töpänneen virkamiehen harvoin tarvitsee kantaa vastuuta tekemisistään.
Jätteenpolttolaitoksen tapauksessa kyseessä ei ole edes halvin vaihtoehto. Joku helppoheikki on saanut sen vaikuttamaan siltä. Toivoisi, että joku kaupungin puolesta laskisi koko hankkeen taseen sekä kunnan että lystin maksajan kannalta - vertailun voisi tehdä asiapohjalta ilman kestityksiä eri jätteenkäsittelytapojen välillä. Miksi ihmeessä pitää valita kaikkein kallein vaihtoehto, joka on vielä kaikken epäekologisin vaihtoehto?
Tilaa:
Kommentit (Atom)
