Takatalvi yrittää tulla silti, vaikka en suostu siihen. On kai tervellistä huomata, että kaikkiin asioihin ei voi vaikuttaa, vaikka kuinka haluaisi. Räntäsade on räntäsade ja se tulee, halusi tai ei. Onneksi ei ole pakkasta. Se olisi kasveille pahempi vaihtoehto.
Suurin osa pihan - ja metsän - kasveista on jo hiirenkorvalla ja osa kukkii. Ei tarvita kuin pari lämmintä päivää, niin koivuissa on lehdet. En muista viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana kuin kaksi kertaa, jolloin olisi vappuna ollut puut lehdessä. Tästä taitaa tulla kolmas kerta.
Muutama iloinen yllätys on tullut esiin puutarhassa. Pitkään kitunut puupioni on alkanut kasvaa taas. Se on monena vuonna paleltunut maata myöden, kun en ole ymmärtänyt, että se tarvitsee kunnollisen talvisuojauksen. Nyt oli niin leuto talvi, että se on selvinnyt ilman minkkiturkkiakin. Olin jo luopunut toivosta sen suhteen: ajattelin, että olkoon paikoillaan, mutta en enää näe vaivaa sen eteen. Toivottavasti se kukkisi nyt. En edes muista, minkä värinen se on. Vain sen, että se on yksinkertaiskukkainen. Saa nähdä, tuleeko kukkia.
Lehtikuusissa on jo miltei lehdet. Korkkiruuvilehtikuusi Diana on myös tehnyt "nuput" tai kävyn alut. Se kukki viime kesänä ensimmäisen kerran. "Kukat" olivat kirkkaan keltavihreät kävyt ja ne muuttuivat syksyllä ruskeiksi. Nyt oksissa on rinnakkain viimevuotiset kävyt ja uusia vaalean salvianvihreitä kävynalkuja.
Alppikärhö Willyssä on jo myös isot nuput (kuvassa). Kohta sekin aloittaa kukinnan. Willy kasvaa valkolehtisessä kanukassa. Sen kukat ovat hyvin hennon vaaleanpunaiset, joten ne eivät kovin hyvin erotu kanukan seasta. Toisaalta yhdistelmä on hyvin herkän ja tyylikkään näköinen. Toisaalta olisi kiva, jos kukat erottuisivat hiukan paremmin. Mutta kasvien siirtäminen ei ole yhtä helppoa kuin väärän väristen verhojen vaihtaminen. En uskalla ottaa sitä riskiä, että Willy kuolee siirrossa - eikä sille olisi parempaa paikkaa kyllä tarjotakaan.
Huomiseksi on luvassa lämpimämpää. Kyllä se tästä.
Suurin osa pihan - ja metsän - kasveista on jo hiirenkorvalla ja osa kukkii. Ei tarvita kuin pari lämmintä päivää, niin koivuissa on lehdet. En muista viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana kuin kaksi kertaa, jolloin olisi vappuna ollut puut lehdessä. Tästä taitaa tulla kolmas kerta.
Muutama iloinen yllätys on tullut esiin puutarhassa. Pitkään kitunut puupioni on alkanut kasvaa taas. Se on monena vuonna paleltunut maata myöden, kun en ole ymmärtänyt, että se tarvitsee kunnollisen talvisuojauksen. Nyt oli niin leuto talvi, että se on selvinnyt ilman minkkiturkkiakin. Olin jo luopunut toivosta sen suhteen: ajattelin, että olkoon paikoillaan, mutta en enää näe vaivaa sen eteen. Toivottavasti se kukkisi nyt. En edes muista, minkä värinen se on. Vain sen, että se on yksinkertaiskukkainen. Saa nähdä, tuleeko kukkia.
Lehtikuusissa on jo miltei lehdet. Korkkiruuvilehtikuusi Diana on myös tehnyt "nuput" tai kävyn alut. Se kukki viime kesänä ensimmäisen kerran. "Kukat" olivat kirkkaan keltavihreät kävyt ja ne muuttuivat syksyllä ruskeiksi. Nyt oksissa on rinnakkain viimevuotiset kävyt ja uusia vaalean salvianvihreitä kävynalkuja.
Alppikärhö Willyssä on jo myös isot nuput (kuvassa). Kohta sekin aloittaa kukinnan. Willy kasvaa valkolehtisessä kanukassa. Sen kukat ovat hyvin hennon vaaleanpunaiset, joten ne eivät kovin hyvin erotu kanukan seasta. Toisaalta yhdistelmä on hyvin herkän ja tyylikkään näköinen. Toisaalta olisi kiva, jos kukat erottuisivat hiukan paremmin. Mutta kasvien siirtäminen ei ole yhtä helppoa kuin väärän väristen verhojen vaihtaminen. En uskalla ottaa sitä riskiä, että Willy kuolee siirrossa - eikä sille olisi parempaa paikkaa kyllä tarjotakaan.
Huomiseksi on luvassa lämpimämpää. Kyllä se tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti