Jätteet palavat

Viime viikolla paloivat jätteet sekä Topinojan kaatopaikalla että rakennusjätteen kierrätyskeskuksessa Saramäessä (kuva puolentoista vuoden takaa). Yhteinen nimittäjä molemmille oli se, että syttymissyytä ei tiedetä ja se, että palon vaikutuksia vähäteltiin.

Todennäköisesti kummassakin palo on syttynyt siitä, että jätettä on ollut (liian) korkeassa kasassa ja kasaan on synytynyt metaanikaasua, joka paineessa syttyy itsestään. Sen jälkeen, kun jätevuori lähtee palamaan, on sen sammuttaminen erittäin vaikeaa.

Topinojan kaatopaikkapaloa sammutettiin pari vuorokautta ja palokunta joutui hakemaan lisää vettä Aurajoesta. Palon sammuttamiseen käytettiin valtavat määrät vettä, jotka saivat aikaan sen, että yksi kaatopaikan suojavalleista romahti. Sen seurauksena sammutusvedet ja muut kaatopaikasta lähtevät nesteen pääsevät pintavesistöön. Todennäköisesti ne pulppuavat iloisesti pitkin Topinojaa kohti Vähäjokea ja Aurajokea.

Kaatopaikan jätevedet ovat muutenkin ongelmallisia, koska se ovat luonteeltaan sellaisia, että jätevedenpuhdistamolla, jonne ne ohjataan, ei ole kapasiteettia eikä tekniikkaa niiden puhdistamiseen.

Rakennusjätteen kierrätyskeskus on ollut koko sen olemassaoloajan huonosti hoidettu laitos. Se on aiheuttanut ongelmia ympäristössään ja sen polttoon toimittamassa jätteessä on ollut polttoon kelpaamantonta materiaalia, jonka vuoksi sitä ei enää esimerkiksi vastaanoteta Orikedon lämpökeskukseen poltettavaksi.

Rakennusjätteen kierrätyskeskus on vinkunut, että sen asiat olisivat huomattavasti paremmin, jos se olisi saanut muuttaa sille luvatulle tontille Topinojan kaatopaikalle. Se ei ole onnistunut, koska paikan ympäristöluvasta on valitettu Vaasan hallinto-oikeuteen eikä se näin ollen voi aloittaa toimintaansa Topinojalla.

Ongelmallista asiassa on se, että uusi paikka ei todellakaan ole Topinojan kaatopaikalla, vaan palveluiden ja hallinnon alueella, jossa on tien toisella puolella viljavarasto, karting-rata, vihannestukku, lihaleikkaamo ja muita palvelualan yrityksiä. Eihän se mitään kaatopaikka-aluetta ole.

Topinojalla laitoksen tontti olisi isompi, mutta vastaavasti laitos on aikonut laajentaa kapasiteettiaan, joten ei sen toiminta siitä helpottuisi. Samalla tavalla sen jätteet siellä makaisivat, kun ne eivät kelpaa minnekään.

Turun kaupungin touhu on välillä aivan käsittämätöntä. Kaikki maakunnan jätteet pitäisi haalia Turkuun, neljän kilometrin päähän keskustasta ja muutaman sadan metrin päähän lähimmästä asutuksesta ja kilometrin päähän isoista asutusalueista.

Näiden jätteenkäsittelylaitosten sijaan Turun kannattaisi panostaa Orikedon ja Metsämäen palveluiden ja hallinnon alueeseen ja luoda sinne mahdollisuuksia yrittäjille, jotka eivät aiheuta ongelmia ympäristöönsä ja jotka myös työllistävät huomattavasti enemmän kuin jätteenkäsittely.

Muutaman kilometrin päässä Raisiossa, saman Ohitustien varressa, rakennetaan Ikeaa ja suuria rauta- ja huonekaluliikkeitä. Mikä on että nämä eivät Turulle kelpaa?

Turun toiminta ja toiminnan suuntaaminen ovat kyllä välillä täysin käsittämättömiä.

Maahanmuuttajakeskustelusta

Kaupungin keskustelupalstalla, joka sittemmin suljettiin, käytiin keskustelua maahanmuuttajista ja erityisesti Turun maahanmuuttajista. Nyttemmin osa keskustelusta on siirtynyt suomi24:n Turku-keskusteluun.

En ole enää jaksanut keskustella suomi24:ssä, koska keskustelun taso on pahemman kerran romahtanut. Muutama örkki kiroilee ja viljelee aina niitä samoja typeriä, perusteettomia argumenttejaan. Ja mollaa heti ne, jotka ovat eri mieltä. Tätä toki tapahtuu, keskusteltiin sitten mistä tahansa Turkuun liittyvästä asiasta.

Toisaalta keskustelupalstan moderointi on hyvä asia. Pahimmat örinät ja henkilöön menevät tölväisyt katoavat nopeasti.

En ymmärrä, mitä liikkuu niiden ihmisten päässä, jotka ovat sitä mieltä, että keskustelua ei tarvita, vaan he ovat aukottomasti oikeassa ja jos joku on eri mieltä, niin henkilö on heti tyhmä - tosin tämä ilmaistaan alatyylissä.

Turussa on paljon maahanmuuttajia ja yhteiselo ei varmaankaan aina ole ongelmatonta. Toisaalta Turku on aktiivisesti ottanut maahanmuuttajia kaupunkiin, mutta unohtanut, että kyseessä on ihmisryhmä, joka ei ole heti valmis toimimaan yhteiskunnassa.

Jos otetaan maahanmuuttajia paljon, pitää myös huolehtia siitä, että tarjolla on riittävästi esimerkiksi kielikoulutusta. Tuskin kukaan ottaa töihin kouluttamatonta maahanmuuttajaa, joka ei osaa suomea. Turku satsaa kaikki työllisyysrahat, joita maahanmuuttajista tulee sosiaalisektorille ja terveydenhuoltoon. Sinänsä nämäkin ovat varmaan tärkeitä, mutta eiköhän kielen oppiminen ole sen verran olennainen asia, että se pitää hoitaa kuntoon. Vain kielitaidon kautta maahanmuuttaja pääsee osaksi yhteiskuntaa ja sosiaalitoimen elätettävästä työssä olevaksi veronmaksajaksi.

Samalla kun perheen vanhemmat integroituvat yhteiskuntaan, kasvaa myös lasten koulumyönteisyys ja sitä myöten sopeutuminen.

Toisaalta kuuluu myös ääniä siitä, että kaikki maahanmuuttajat eivät edes halua integroitua tai edes sopeutua meidän yhteiskuntaamme. Pistää miettimään, miksi he sitten asuvat täällä. Jos suomea ei haluta opiskella ja lapset eivät saa leikkiä suomalaisten lasten kanssa eikä muutenkaan olla tekemisissä suomalaisten kanssa, niin miksi?

Työperäistä maahanmuuttoa suosittiin Saksassa ja Ruotsissa jo 1960-luvulta lähtien. Näissä maissa huomattiin pian, että maahan ei tule pelkästään työntekijöitä, vaan heillä on perhe mukana. Suomessa olisi hyvä ottaa oppia niistä kokemuksista, joita on ollut aikaisemmin. Myös työntekijöiden perheet pitää ottaa huomioon.

Suomi on toisaalta yhteiskunta, jossa pidetään huolta myös heikommassa asemassa olevasta ihimisestä - toisaalta Suomi on myös sellainen yhteiskunta, jossa jokaisen yksilön tehtävänä on omalta osaltaan kantaa kortensa yhteiseen kekoon ja olla mukana rakentamassa. Jos liian moni on vapaamatkustajana, ei talous kestä eikä myöskään kansakunnan moraali. Se on omiaan luomaan lisää vastakkainasettelua.

Aurinkoa ja kylmää tuulta

Tänään aurinko tuli esiin, mutta silti oli tosi kylmää.

Aamupäivä meni lehtiä lukiessa ja iltapäivällä käytiin lapsen kanssa Auran Tähti Poikien 90-v juhlassa. Se oli ihan perinteinen pönötysjuhla, mutta puheet olivat aika hauskoja. Ja kolme suoritusmerkkiä tietysti kirkasti koko juhlan.

Juhlan jälkeen pistäydyttiin uudessa pääkirjastossa. Lapsi oli jo aikasemmin käynyt siellä koulun kanssa ja lainannut pari kirjaa, jotka palautettiin ja haettiin uusia. Kirjastosta ei ehtinyt montaa vilausta nähdä, kun suunnistettiin suoraan ensin palautusautomaatille ja sen jälkeen lastenosaston juuri tietylle hyllylle, jossa oli juuri tietyt kirjat. Ei ollut kuulemma mitään tarvetta katsella ympärilleen, kun tähtien sota -kirjat oli vaihdettu.

Piti tehdä puutarhahommia tämän jälkeen, mutta ulkona oli niin kylmä tuuli, että ei hyvittanut. Kävin katsomassa metsälammella, näkyisikö kutevia sammakoita, mutta ei mitään havaintoa. Lampi oli tosin aika pahasti jo limanuljaskakasvuston peitossa.

Korkkiruuvilehtikuusen "kukat" olivat jo kehittyneet eilisestä, jolloin ne olivat vielä ihan vihreitä. Nyt ne olivat muuttuneet osin punertaviksi ja kasvaneet (kuvassa).

Räntäaamu

Takatalvi yrittää tulla silti, vaikka en suostu siihen. On kai tervellistä huomata, että kaikkiin asioihin ei voi vaikuttaa, vaikka kuinka haluaisi. Räntäsade on räntäsade ja se tulee, halusi tai ei. Onneksi ei ole pakkasta. Se olisi kasveille pahempi vaihtoehto.

Suurin osa pihan - ja metsän - kasveista on jo hiirenkorvalla ja osa kukkii. Ei tarvita kuin pari lämmintä päivää, niin koivuissa on lehdet. En muista viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana kuin kaksi kertaa, jolloin olisi vappuna ollut puut lehdessä. Tästä taitaa tulla kolmas kerta.

Muutama iloinen yllätys on tullut esiin puutarhassa. Pitkään kitunut puupioni on alkanut kasvaa taas. Se on monena vuonna paleltunut maata myöden, kun en ole ymmärtänyt, että se tarvitsee kunnollisen talvisuojauksen. Nyt oli niin leuto talvi, että se on selvinnyt ilman minkkiturkkiakin. Olin jo luopunut toivosta sen suhteen: ajattelin, että olkoon paikoillaan, mutta en enää näe vaivaa sen eteen. Toivottavasti se kukkisi nyt. En edes muista, minkä värinen se on. Vain sen, että se on yksinkertaiskukkainen. Saa nähdä, tuleeko kukkia.

Lehtikuusissa on jo miltei lehdet. Korkkiruuvilehtikuusi Diana on myös tehnyt "nuput" tai kävyn alut. Se kukki viime kesänä ensimmäisen kerran. "Kukat" olivat kirkkaan keltavihreät kävyt ja ne muuttuivat syksyllä ruskeiksi. Nyt oksissa on rinnakkain viimevuotiset kävyt ja uusia vaalean salvianvihreitä kävynalkuja.

Alppikärhö Willyssä on jo myös isot nuput (kuvassa). Kohta sekin aloittaa kukinnan. Willy kasvaa valkolehtisessä kanukassa. Sen kukat ovat hyvin hennon vaaleanpunaiset, joten ne eivät kovin hyvin erotu kanukan seasta. Toisaalta yhdistelmä on hyvin herkän ja tyylikkään näköinen. Toisaalta olisi kiva, jos kukat erottuisivat hiukan paremmin. Mutta kasvien siirtäminen ei ole yhtä helppoa kuin väärän väristen verhojen vaihtaminen. En uskalla ottaa sitä riskiä, että Willy kuolee siirrossa - eikä sille olisi parempaa paikkaa kyllä tarjotakaan.

Huomiseksi on luvassa lämpimämpää. Kyllä se tästä.

En suostu

siihen, että taas tulee takatalvi. Koivut ovat jo hiirenkorvalla ja odotan, että pääsen pihatöihin. Räntäsade ei ole mistään kotoisin. Tulisi edes kunnolla vettä - sitä tarvittaisiin.

Tänään käytiin opiskelijoiden kanssa tutustumassa sinivuokkoihin opiston takametsässä. Vähän ne olivat kiinni, kun aurinko ei paistanut, mutta blåsippa, vitsippa, tussilago, kvist, mossa ja kotte tulivat tutuiksi.

Se oli liikuttavaa, kun 16-vuotiaat heiluivat metsässä keppien kanssa ja kantoivat yhden kunnollisen karahkan sisäänkin. Seuraavalla välitunnilla puolitoistametrinen karahka oli vielä kääritty vessapaperiin.

Vaihtelu virkistää

Yleensä en opeta suomea, mutta tänään tein sitä tunnin verran sijaisena.

Omat suomenkielen opintoni jäivät aikoinaan puolikkaaseen approbaturiin, kun luin muistiinpanoja kielioppitenttiin ja edessäni oli neljä sivua sääntöjä siitä, koska suomen kielen partitiivin päätteeksi tulee -ta, -tä ja koska -a, -ä. Silloin minulle valkeni, että se ei ole minun juttuni.

Tuntui hassulta opettaa omalla äidinkielellä omaa äidinkieltä. Puhetehtävä sinänsä oli sellainen, että sen voin tehdä kielellä kuin kielellä. Se oli vähän kuin liian helppoa.

Vuoden verran suomea opiskelleet maahanmuuttajat osasivat jo hyvin suomea ja tehtävän tekeminen sujui mukavasti. Toisaalta heikoimmin meni sillä, jonka äidinkieli on englanti. Hänellä ei ehkä ole samalla tavalla motivaatiota oppia suomea kuin niillä, jotka puhuvat jotain sellaista kieltä, jota Suomessa ei juurikaan ymmärretä. Huomasin, että opiskelutoverit puhuivat hänen kanssaan englantia ja tulkkasivat hänelle.

Kielen oppimisessa taitaa pakko olla aika hyvä motivoija. Jos toiset eivät kerta kaikkiaan ymmärrä, niin on pakko yrittää.

Vaihdoin koko blogipohjan

Edellinen blogipohja oli toivottoman hirvittävän värinen. Kummia väripohjia tarjolla. Valitsin siis vähiten ärsyttävän. Taidan alkaa panostaa sisältöön.

Taustan värit ovat ihan hirveät!

Kuvittelin, että taustan värit pystyy myös itse muokkaamaan, mutta sitä vaihtoehtoa ei löytynyt ainakaan heti. Erityisesti reunimmainen väri on kammottava. Pitää varmaankin yrittää säätää sitä koodin kautta. Jos ei onnistu, niin vaihdan kokonaan toisen väriseen.

Eli mihinkään asiaan en päässyt vieläkään.

No, nyt se on tehty!

Olen monta kertaa aloittanut blogin tekemisen, mutta aina se on jäänyt siihen, että on pitänyt keksiä nimi blogille. Nyt se lähti periaatteella sieltä ali, mista aita on korkeimmalla. Eli nimi ei tarkoita mitään.

Toisaalta blogin nimi yksikössä on usein käyttämäni nimimerkki keskusteluissa, kuten tutut tietävät.

Ja ei kun laittamaan asetuksia kuntoon.