Minulla on tapana maata kotona sohvalla ja katsella ikkunasta ulos - välillä taivasta välillä maisemaa.
Kesällä hommaan saa vaihtelua, kun voi maata puutarhapenkillä, joka on samalla puolella taloa kuin ison ikkunan vieressä oleva sohvakin.
Lapsesta asti olen katsellut kaikkein korkeimmalla lentävien suihkukoneiden vanoja. Vasta aikuisena minulle selvisi, että koneet ovat pitkän matkan koneita, jotka lentävät Keski- ja Länsi-Euroopasta Aasiaan. Pienenä ihmettelin, että kylläpä ne ovat päässeet korkealle, vaikka ovat nousseet vasta alle kymmenen kilometrin päässä sijaitsevalta lentokentältä.
Nykyään mietin välillä, että mahtaako lentokoneiden saasteet pudota alas maan pinnalle, vai jäävätkö ne yläilmakehään. Meidän ylitsemme on lentänyt ainakin kaksi, kolme konetta joka päivä kymmenien vuosien ajan.
Toisaalta suihkukoneiden vanat ovat kiinnostavia. Joskus ne jäävät pidemmäksi aikaa paikoilleen ja suhteellisen kiinteinä. Toisinaan ne taas hajoavat lähes saman tien ja toisinaan ne siirtyvät nopeasti sivusuuntaan.
Penkillä katselin myös vieressä kasvavan amerikanjalopähkinän lehvistön läpi taivasta. Minusta puun pitää olla kaunis sekä profiililtaan että lehdiltään, mutta hyvin tärkeää on myös se, miltä se näyttää alta katsottuna taivasta vasten. Siitä näkökulmasta amerikanjalopähkinä on taatusti yksi kauneimpia ja veistoksellisimpia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti