Silkkiäispuu on hallussa

Maakuntamatka suuntautui Pyhärantaan ja Vakka-Taimesta löytyi silkkiäispuu. Se oli kohtuullisen kokoinenkin, varmaan noin kolmevuotias. Istutin sen kotona isonpaan purkkiin ja se näytti heti tukevammalta.

Morus alba ei ehkä ole ihan sitä, mitä Pehr Kalm toi Suomeen. Hän taisi tuoda Morus nigraa, mutta sillähän ei ole mitään menestymisen mahdollisuuksia Suomen ilmanalassa.

Saa kuitenkin kelvata esittämään silkkiäispuuta Maarian pappilaan syyskuussa. Valkomulperiahan silkkiäistoukat oikeasti syövät - ei mustamulperia - ja sitä varten Kalm mulperin toi Suomeen.

Anopilta sain kasvia, jota olen aina halunnut. Ei hajuakaan, mikä se on, mutta sillä on kauniit lehdet ja kauniit siniset kukat. Se kasvoi Nuuskin kivikossa ja oli tehnyt ison paalujuuren, mikä tuli yllätyksenä meille. Se siis sopii hyvin tähän kuivuuteen. Jaoin kasvin kolmeen osaan ja toivon, että kaikki lähtevät leviämään, jotta voi siirtää sitä vielä muuallekin. Nimeä pitää vielä metsästää jostain muualta kuin kirjoista. Mutta pelkän ulkonäön perusteella se on hankalaa.

Samalla, kun selasin kirjoja etsiessäni kasvia, sattui silmiini Acanthusin kasvupaikkavaatimukset. Ei se mikään kuivan paikan kasvi ollutkaan, vaan tarvitsee aika tavalla kosteutta ja ravinteita. Eli sillä on muutto edessä. Onneksi sille on hyvä paikka.

Järkyttävän kuivaa!

En muista, että koskaan olisi ollut näin kuivaa kevättä. Illat ja aamut sujuvat letkun jatkona ja kastelukaivo tyhjeni pohjia myöten jo neljännen kerran parin viikon sisällä. Normaalisi vettä riittää niin, että porakaivopumppu ryystää tyhjää ehkä kerran kesässä.

Vähitellen alkaa takapiha muotoutua. Maa on tasoitettu ja sepeli levitetty. Pari kohtaa vaatii vielä vähän lapiotöitä ja hiomista. Mutta kaikkein kenkuinta on juuri ihan viimeiset työt, kun tuntuu siltä, että muuten olisi jo valmista.

Eniten riipoo kuitenkin keskeneräiset työt, joten kyllä kaiken pitäisi olla valmiina parin viikon päästä.

Olen sanonut reteästi kaikille, että uudelle alueelle ei tule yhtään kasvia - vain pelkkiä kiviä. Nyt sieltä löytyi kuitenkin yksi kohta, johon sopisi joku kasvi tosi hyvin. Ei kyllä hajuakaan, mikä se voisi olla. Paikka on ihan hirveän lämmin kallion edusta, johon paistaa aurinko lähes koko päivän, ja multakin on aika syvää ja vettä (silloin harvoin kun sataa...) valuu siihen aika hyvin. Ajattelin vähän viiniköynnöstä, mutta ehkä se on liian helppoon ratkaisuun turvautumista. Eikä se oikeasti näytä kovin hyvältä, jos sitä ei leikkaa jatkuvasti.

Huomenna käyn Vakkataimessa samalla kuin viedään anoppi Nuuskiin, joten ehkä sieltä löytyy jotain kokeilemisen arvoista.