Olen julma!

Opiskelijahuoltaja tuli tänään sanomaan, että oppilaiden palautteen mukaan minä olen tällä hetkellä ainoa, joka saa ne kuriin!

Elämäni ensimmäinen kerta, kun tapahtuu jotain tällaista. Yleensä se olen minä, joka viimeisenä saan mukulat järjestykseen.

Jotain on tapahtunut, kun minusta on tullut bitch. En kestä enää yhtään häsläämistä. Pinna on kireällä, mutta onneksi lapsiraukat taitavat luulla, että se johtuu heistä :] Pääasia, että ovat kunnolla.

Hirveään järjestyksenpitoon on oikeasti ollut syynä se, että muutamasta oppilaasta näkee, ja ovat suoraan sanoneetkin, että eivät kestä melua ja ovat tulleet opiskelemaan.

Pinna on kireänä siksi, että työtahti on niin kova tällä hetkellä - asiat vain pitää saada hoidetuksi. Kaikki turha tuntuu turhalta.

Sitten kun aika on tiukassa, ei jaksaisi mitään ylimääräistä. Ihmisten kanssa jutteleminenkin alkaa välillä tuntua ärsyttävältä. Hyvää työaikaa menee hukkaan. Mutta oikeasti ihmisten kanssa puhuminen on myös työtä! Ja ihmisten kanssa pitää puhua ja jaksaa puhua myös ihan muista syistä. Mehän ollaan ihmisiä. Jos lakkaa puhumasta, lakkaa olemasta ihminen. Sitä kyllä pitää välillä teroittaa itselleen.