Arkisin viikonpäiviä ja iltoja rytmittää iltayhdeksältä alkavat tv-ohjelmat. Maanantaina Num3rot, tiistaina Todistettavasti syyllinen, keskiviikkona jotain tylsää.. torstaina Top Chef ja perjantaina taas jotain.
En välttämättä katso Num3roita, en Todistettavasti syyllistä, muuta tietoisuus niiden olemassaolosta on kuitenkin tärkeää: on mahdollista katsoa tv:tä jos haluaa. Torstaina on pakko katsoa Top Chef, se on nähtävä, se on kiinnostava monelta kantilta.
Mutta keskiviikon ohjelmat! Ei sitten mitään katsottavaa. Vaikka ei olisi edes aikaa katsoa ja olisi muuta puuhaa, niin silti harmittaa. Heroes on ihan liian pelottava ja ällöttävän väkivaltainen. Yritin katsoa, kun Jussi Ahlroth kehui, mutta en pystynyt. Greyn anatomia on ihan käsittämätöntä soopaa ja soppaa. Falskius ja ohjelmantekijöiden laskelmointi huipussaan.
Jimin remonttiohjelmat on kiinnostavia, mutta ilmiselvästi en kuulu kohderyhmään, koska ne tulevat aina sellaiseen aikaan, että olen vielä töissä tai jossain kokouksessa. Kenellä on oikeasti aikaa katsoa telkkaria kuudelta illalla?
keskiviikko 19. maaliskuuta 2008
torstai 13. maaliskuuta 2008
Olen julma!
Opiskelijahuoltaja tuli tänään sanomaan, että oppilaiden palautteen mukaan minä olen tällä hetkellä ainoa, joka saa ne kuriin!
Elämäni ensimmäinen kerta, kun tapahtuu jotain tällaista. Yleensä se olen minä, joka viimeisenä saan mukulat järjestykseen.
Jotain on tapahtunut, kun minusta on tullut bitch. En kestä enää yhtään häsläämistä. Pinna on kireällä, mutta onneksi lapsiraukat taitavat luulla, että se johtuu heistä :] Pääasia, että ovat kunnolla.
Hirveään järjestyksenpitoon on oikeasti ollut syynä se, että muutamasta oppilaasta näkee, ja ovat suoraan sanoneetkin, että eivät kestä melua ja ovat tulleet opiskelemaan.
Pinna on kireänä siksi, että työtahti on niin kova tällä hetkellä - asiat vain pitää saada hoidetuksi. Kaikki turha tuntuu turhalta.
Sitten kun aika on tiukassa, ei jaksaisi mitään ylimääräistä. Ihmisten kanssa jutteleminenkin alkaa välillä tuntua ärsyttävältä. Hyvää työaikaa menee hukkaan. Mutta oikeasti ihmisten kanssa puhuminen on myös työtä! Ja ihmisten kanssa pitää puhua ja jaksaa puhua myös ihan muista syistä. Mehän ollaan ihmisiä. Jos lakkaa puhumasta, lakkaa olemasta ihminen. Sitä kyllä pitää välillä teroittaa itselleen.
Elämäni ensimmäinen kerta, kun tapahtuu jotain tällaista. Yleensä se olen minä, joka viimeisenä saan mukulat järjestykseen.
Jotain on tapahtunut, kun minusta on tullut bitch. En kestä enää yhtään häsläämistä. Pinna on kireällä, mutta onneksi lapsiraukat taitavat luulla, että se johtuu heistä :] Pääasia, että ovat kunnolla.
Hirveään järjestyksenpitoon on oikeasti ollut syynä se, että muutamasta oppilaasta näkee, ja ovat suoraan sanoneetkin, että eivät kestä melua ja ovat tulleet opiskelemaan.
Pinna on kireänä siksi, että työtahti on niin kova tällä hetkellä - asiat vain pitää saada hoidetuksi. Kaikki turha tuntuu turhalta.
Sitten kun aika on tiukassa, ei jaksaisi mitään ylimääräistä. Ihmisten kanssa jutteleminenkin alkaa välillä tuntua ärsyttävältä. Hyvää työaikaa menee hukkaan. Mutta oikeasti ihmisten kanssa puhuminen on myös työtä! Ja ihmisten kanssa pitää puhua ja jaksaa puhua myös ihan muista syistä. Mehän ollaan ihmisiä. Jos lakkaa puhumasta, lakkaa olemasta ihminen. Sitä kyllä pitää välillä teroittaa itselleen.
Tilaa:
Kommentit (Atom)
