Pölyistä rääkkiä

Eilen aloitin suururakan. Aloin siivota työhuonettani kotona. Parempikin tapa viettää hiihtolomaa!

Eilisen ja tämän päivän aikana on tullut setvittyä noin kuution kasa paperia, joista osa lensi paperinkeräykseen ja osa mappeihin tai arkistolaatikoihin. Ensimmäistä kertaa olen todella kovalla kädellä laittanut paperia menemään. Kun ei kerran mahdu säilytykseen niin sitten ei mahdu.

Pölyä on imurissa näiden kahden päivän jäljilta varmaan viisi kiloa ja puoli kiloa olen vetänyt henkeen... Kannattaisi siivota useammin. Näin on todistettu, että jos kirjahyllyillä ja paperikasoilla vuoratussa työhuoneessa pyörähtää pölynimuri keskilattialla pari kertaa kuussa, se ei tee kesää.

Edelleen työhuoneesta on puolet siivoamatta. Selvittämättömiä paperiläjiä ei enää ole kovin montaa, mutta pölyä silti. Mappeja ja kirjoja pitää myös siirrellä ja järjestää järkevämmin.

Nyt ymmärrän ihmisiä, jotka kantavat kirjoja antikkaan tai roskikseen. Muutama kirja on tehnyt mieli heittää menemään, mutta niin pitkälle en ole vielä päässyt mielenmuokkauksessani, että mielihalu olisi johtanut toimintaan.

Elämä ei ole helppoa, jos rakastaa järjestystä mutta ei siivousta. Jotta välttäisi siivoamisen täytyisi pitää yllä siisteyttä ja järjestystä koko ajan. Kirjahyllyn imuroiminen olisi helpompaan, jos se olisi siisti. Aina on olevinaan niin kiire, ettei ehdi heti laittaa papereita mappiin tai keräykseen. Moni paperi tietysti muuttuu tarpeettomaksi vasta ajan päästä ja se on helpompi heittää pois pöydältä kuin mapista. Kuka nyt kävisi läpi mappeja ja heittäisi niistä pois jotain turhaa. Paitsi ehkä kerran kymmenessä vuodessa.