...ennen kuin työt alkavat taas hiihtoloman jälkeen.
Korjasin aineita pari tuntia. Pääsi taas kiinni töistä.
Seitemän tuntia opetusta heti maanantaina hiihtoloman jälkeen ja vielä puoli seitsemään asti tuntuu vähän rankalta etukäteen. Toisaalta paras on lopussa. Parhaat ja motivoituneimmat ja aikuiset opiskelijat. Eli sen jaksaa. Ja illatkin alkavat muuttua valoisammiksi.
Siinä vaiheessa, kun iltaopetus päättyy huhtikuun alussa, on jo siirrytty kesäaikaan. Illat muuttuvat kertarysäyksellä omaksi ajaksi taas.
Usein mietin, miltä tuntuisi tehdä työtä, jonka voi jättää joka päivä klo 16 samalla, kun lähtee kotiin työpaikalta. Mihin sen ylimääräisen ajan käyttäisi? Nytkin ehdin tehdä lähes kaiken, minkä haluan. Paitsi lenkkeillä.
Jos illalla on päässyt kotiin jo seitsemäksi, tuntuu kuin koko ilta olisi vielä vapaana.
Mutta eihän tuo ole tervettä. Kai.
sunnuntai 24. helmikuuta 2008
keskiviikko 20. helmikuuta 2008
Heureka!
Aamutoimien kesken huomasin, että silmälasit olivat hajonneet. Toinen nenätyynyistä oli irti ja kiinnike rikki. Suunta oli jo vahvasti kohti Vantaata ja Heurekaa, joten piilolinssit päähän ja menoksi.
Piilolinssien valikoiminen oli vähemmän helppoa. Niitä oli vanhoja ja vielä vanhempia ja diopterit vaihtelivat. Yritin tehdä sopivan cocktailin vasempaan ja oikeaan silmään. Aika onnistunut se oli paitsi, että -4.75 linssit taitavat olla sopimattomat kumpaankin silmään. Vasempaan en edes kuvitellut laittavani niin vahvaa linssiä, mutta oikea, joka on huonompi silmä sai sellaisen. Khrm! Ei ihan kauheasti ole hyötyä linssistä, jonka kanssa tarkin piste on noin puolen kilometrin päässä. Lähinäkö oli niin hukassa, etten nähnyt kuin suhjaa. Yritin sitten tihrustella vasemmalla, kun piti lukea jotain. Onnetonta. Syödessä pidin pluslaseja, mutta ei niitä voi koko ajan pitää.
Toisaalta oli vapauttavaa olla ilman silmälaseja pitkästa aikaa. Ne on kuitenkin aika painavat ja häiritsevät. Onnistuin vielä samaan piilarit silmiin ilman yhtään roskaa, niin mukavuus oli taattua.
Heureka ei ollut ihan niin hieno kuin kuvittelin. Ruokapaikassa logistiikka mätti pahasti. Ruuan haku eri pisteistä oli aika sombailua.
Uudehko planetaario oli hieno ja tuolit mukavat - niin mukavat, että taisin nukkua puolet esityksestä vaikka menimme Heurakaan lähinnä planetaariota varten.
Lasten puolella oli muutamia kiinnostavia juttuja. Erityisesti biometristen tunnisteiden havainnollistaminen oli hauska juttu.
Laiva- ja merenkulkuosasto oli myös hyvä ja monipuolinen: siellä oli vähän jotain jokaiselle.
Se, mikä eniten kiinnitti huomiota, oli sama kuin kaikissa kotimaisissa kohteissa: paikkojen viimeistelemättömyys. Osassa kohtaa oli kaikki kohdallaan, osassa oli yritystä, mutta osa oli kuin vanerista pikaisesti kasaan kyhättyä, erityisesti lastenosastolla.
Suunnittelija voisi miettiä esimerkiksi onko järkevää laittaa vaalea linoleumimatto lastenosastolle, jossa kuljetaan mustia viiruja jättävissä talvikengissä. Olisiko kuitenkin parempi - ja myös tyylikkäämpi - vaihtoehto käyttää tummaa mattoa, jossa lika ei hyppää silmille. Meriosasto, jossa oli kokolattiamatto, oli huomattavasti miellyttävämpi, koska se ei näyttänyt likaiselta ja se myös imi ääniä, eikä osastossa ollutkaan sellaista kakofoniaa kuin kilisevässä, kolisevassa, vinkuvassa ja kiljahtelevassa lastenosastossa.
Kun vertaa sisäänpääsymaksua moniin ulkomaisiin kohteisiin, niin hinta oli suolainen. Kahdelta aikuiselta ja yhdeltä lapselta maksoi sisäänpääsy ja planetaarioliput yli 50 euroa!
Kotimatkalla poikettiin Ikeassa hakemassa kirjatukia. Siellä kohtasi hinnoittelu toisen ääripään. Alakerran kahviossa maksoi juoma ja nakkisämpylä yhteensä yhden euron ja kahvi 50 senttiä. Silti Ikean kahviot ja ravintolat tuottavat voittoa!
Kotona huomasin, että Heureka Shopin myyjä oli myynyt minulle väärän laitteen. Newtonin kehdon sijaan meillä oli joku Pin Point, joka ei ole sen paremmin kaunis kuin hyödyllinenkään. Newtonin kehto on sentään kaunis ja sillä voi lepuuttaa hermojaan.
Väärä tavara pakettiin ja reklamaatiokirje seuraksi ja aamulla postiin. Taas menee aikaa ja rahaa ihan turhan päiten. Kummallekin olisi muutakin käyttöä.
Piilolinssien valikoiminen oli vähemmän helppoa. Niitä oli vanhoja ja vielä vanhempia ja diopterit vaihtelivat. Yritin tehdä sopivan cocktailin vasempaan ja oikeaan silmään. Aika onnistunut se oli paitsi, että -4.75 linssit taitavat olla sopimattomat kumpaankin silmään. Vasempaan en edes kuvitellut laittavani niin vahvaa linssiä, mutta oikea, joka on huonompi silmä sai sellaisen. Khrm! Ei ihan kauheasti ole hyötyä linssistä, jonka kanssa tarkin piste on noin puolen kilometrin päässä. Lähinäkö oli niin hukassa, etten nähnyt kuin suhjaa. Yritin sitten tihrustella vasemmalla, kun piti lukea jotain. Onnetonta. Syödessä pidin pluslaseja, mutta ei niitä voi koko ajan pitää.
Toisaalta oli vapauttavaa olla ilman silmälaseja pitkästa aikaa. Ne on kuitenkin aika painavat ja häiritsevät. Onnistuin vielä samaan piilarit silmiin ilman yhtään roskaa, niin mukavuus oli taattua.
Heureka ei ollut ihan niin hieno kuin kuvittelin. Ruokapaikassa logistiikka mätti pahasti. Ruuan haku eri pisteistä oli aika sombailua.
Uudehko planetaario oli hieno ja tuolit mukavat - niin mukavat, että taisin nukkua puolet esityksestä vaikka menimme Heurakaan lähinnä planetaariota varten.
Lasten puolella oli muutamia kiinnostavia juttuja. Erityisesti biometristen tunnisteiden havainnollistaminen oli hauska juttu.
Laiva- ja merenkulkuosasto oli myös hyvä ja monipuolinen: siellä oli vähän jotain jokaiselle.
Se, mikä eniten kiinnitti huomiota, oli sama kuin kaikissa kotimaisissa kohteissa: paikkojen viimeistelemättömyys. Osassa kohtaa oli kaikki kohdallaan, osassa oli yritystä, mutta osa oli kuin vanerista pikaisesti kasaan kyhättyä, erityisesti lastenosastolla.
Suunnittelija voisi miettiä esimerkiksi onko järkevää laittaa vaalea linoleumimatto lastenosastolle, jossa kuljetaan mustia viiruja jättävissä talvikengissä. Olisiko kuitenkin parempi - ja myös tyylikkäämpi - vaihtoehto käyttää tummaa mattoa, jossa lika ei hyppää silmille. Meriosasto, jossa oli kokolattiamatto, oli huomattavasti miellyttävämpi, koska se ei näyttänyt likaiselta ja se myös imi ääniä, eikä osastossa ollutkaan sellaista kakofoniaa kuin kilisevässä, kolisevassa, vinkuvassa ja kiljahtelevassa lastenosastossa.
Kun vertaa sisäänpääsymaksua moniin ulkomaisiin kohteisiin, niin hinta oli suolainen. Kahdelta aikuiselta ja yhdeltä lapselta maksoi sisäänpääsy ja planetaarioliput yli 50 euroa!
Kotimatkalla poikettiin Ikeassa hakemassa kirjatukia. Siellä kohtasi hinnoittelu toisen ääripään. Alakerran kahviossa maksoi juoma ja nakkisämpylä yhteensä yhden euron ja kahvi 50 senttiä. Silti Ikean kahviot ja ravintolat tuottavat voittoa!
Kotona huomasin, että Heureka Shopin myyjä oli myynyt minulle väärän laitteen. Newtonin kehdon sijaan meillä oli joku Pin Point, joka ei ole sen paremmin kaunis kuin hyödyllinenkään. Newtonin kehto on sentään kaunis ja sillä voi lepuuttaa hermojaan.
Väärä tavara pakettiin ja reklamaatiokirje seuraksi ja aamulla postiin. Taas menee aikaa ja rahaa ihan turhan päiten. Kummallekin olisi muutakin käyttöä.
tiistai 19. helmikuuta 2008
Pölyistä rääkkiä
Eilen aloitin suururakan. Aloin siivota työhuonettani kotona. Parempikin tapa viettää hiihtolomaa!
Eilisen ja tämän päivän aikana on tullut setvittyä noin kuution kasa paperia, joista osa lensi paperinkeräykseen ja osa mappeihin tai arkistolaatikoihin. Ensimmäistä kertaa olen todella kovalla kädellä laittanut paperia menemään. Kun ei kerran mahdu säilytykseen niin sitten ei mahdu.
Pölyä on imurissa näiden kahden päivän jäljilta varmaan viisi kiloa ja puoli kiloa olen vetänyt henkeen... Kannattaisi siivota useammin. Näin on todistettu, että jos kirjahyllyillä ja paperikasoilla vuoratussa työhuoneessa pyörähtää pölynimuri keskilattialla pari kertaa kuussa, se ei tee kesää.
Edelleen työhuoneesta on puolet siivoamatta. Selvittämättömiä paperiläjiä ei enää ole kovin montaa, mutta pölyä silti. Mappeja ja kirjoja pitää myös siirrellä ja järjestää järkevämmin.
Nyt ymmärrän ihmisiä, jotka kantavat kirjoja antikkaan tai roskikseen. Muutama kirja on tehnyt mieli heittää menemään, mutta niin pitkälle en ole vielä päässyt mielenmuokkauksessani, että mielihalu olisi johtanut toimintaan.
Elämä ei ole helppoa, jos rakastaa järjestystä mutta ei siivousta. Jotta välttäisi siivoamisen täytyisi pitää yllä siisteyttä ja järjestystä koko ajan. Kirjahyllyn imuroiminen olisi helpompaan, jos se olisi siisti. Aina on olevinaan niin kiire, ettei ehdi heti laittaa papereita mappiin tai keräykseen. Moni paperi tietysti muuttuu tarpeettomaksi vasta ajan päästä ja se on helpompi heittää pois pöydältä kuin mapista. Kuka nyt kävisi läpi mappeja ja heittäisi niistä pois jotain turhaa. Paitsi ehkä kerran kymmenessä vuodessa.
Eilisen ja tämän päivän aikana on tullut setvittyä noin kuution kasa paperia, joista osa lensi paperinkeräykseen ja osa mappeihin tai arkistolaatikoihin. Ensimmäistä kertaa olen todella kovalla kädellä laittanut paperia menemään. Kun ei kerran mahdu säilytykseen niin sitten ei mahdu.
Pölyä on imurissa näiden kahden päivän jäljilta varmaan viisi kiloa ja puoli kiloa olen vetänyt henkeen... Kannattaisi siivota useammin. Näin on todistettu, että jos kirjahyllyillä ja paperikasoilla vuoratussa työhuoneessa pyörähtää pölynimuri keskilattialla pari kertaa kuussa, se ei tee kesää.
Edelleen työhuoneesta on puolet siivoamatta. Selvittämättömiä paperiläjiä ei enää ole kovin montaa, mutta pölyä silti. Mappeja ja kirjoja pitää myös siirrellä ja järjestää järkevämmin.
Nyt ymmärrän ihmisiä, jotka kantavat kirjoja antikkaan tai roskikseen. Muutama kirja on tehnyt mieli heittää menemään, mutta niin pitkälle en ole vielä päässyt mielenmuokkauksessani, että mielihalu olisi johtanut toimintaan.
Elämä ei ole helppoa, jos rakastaa järjestystä mutta ei siivousta. Jotta välttäisi siivoamisen täytyisi pitää yllä siisteyttä ja järjestystä koko ajan. Kirjahyllyn imuroiminen olisi helpompaan, jos se olisi siisti. Aina on olevinaan niin kiire, ettei ehdi heti laittaa papereita mappiin tai keräykseen. Moni paperi tietysti muuttuu tarpeettomaksi vasta ajan päästä ja se on helpompi heittää pois pöydältä kuin mapista. Kuka nyt kävisi läpi mappeja ja heittäisi niistä pois jotain turhaa. Paitsi ehkä kerran kymmenessä vuodessa.
sunnuntai 17. helmikuuta 2008
Koroinen valmistui
Koko alkutalven työllistänyt KoroiSet-lehden ja verkkosivun hanke alkaa olla mallillaan. Ensimmäinen lehti ilmestyi tammikuun lopussa ja saatiin jaettua.
Palaute on ollut voittopuolisesti positiivista. Ihmiset ovat ottaneet lehden tyytyväisinä vastaan ja kehuneet niin ulkoasua kuin sisältöäkin. Erityisen tyytyväisiä ovat olleet vanhemmat ihmiset.
Se osoittaa, että aluekumppanuuden päätös siirtää kaikki viestintä verkkoon, on täysin epäonnistunutta politiikkaa. Ei vanhat ihmiset missään verkkosivuilla käy tai aktiivisesti itse etsi tietoa. Verkossa osallistuminen vaatii erityistä aktiivisuutta ihmiseltä. Jättämällä kaikki tiedonjakelu verkon varaan luodaan epätasa-arvoa.
Koroinen-sivustolla verkossa on käynyt tammikuussa alle 200 ihmistä ja helmikuussa reilut 100 eri kävijää. Se osoittaa, mikä oikeasti on verkon mahdollisuus tavoittaa ihmisiä. Eli kehno. Jos lehden levikkialueella asuu 15 000 ihmistä ja näistä arvioilta 300 on käynyt nettisivulla, ei ole kehumista. Tokin nettisivun lukijoilla saattaa olla aktiivisempi ote asioihin muutenkin - ja äänekkäämpi.
Mutta jos tavoitteena on tavoittaa kaikki alueen asukkaat ja luoda yhteisöllisyyttä, se pitää tehdä laittamalla paperia jokaiseen kotiin. Se on ainoa tasapuolinen keino tavoittaa ihmiset.
Palaute on ollut voittopuolisesti positiivista. Ihmiset ovat ottaneet lehden tyytyväisinä vastaan ja kehuneet niin ulkoasua kuin sisältöäkin. Erityisen tyytyväisiä ovat olleet vanhemmat ihmiset.
Se osoittaa, että aluekumppanuuden päätös siirtää kaikki viestintä verkkoon, on täysin epäonnistunutta politiikkaa. Ei vanhat ihmiset missään verkkosivuilla käy tai aktiivisesti itse etsi tietoa. Verkossa osallistuminen vaatii erityistä aktiivisuutta ihmiseltä. Jättämällä kaikki tiedonjakelu verkon varaan luodaan epätasa-arvoa.
Koroinen-sivustolla verkossa on käynyt tammikuussa alle 200 ihmistä ja helmikuussa reilut 100 eri kävijää. Se osoittaa, mikä oikeasti on verkon mahdollisuus tavoittaa ihmisiä. Eli kehno. Jos lehden levikkialueella asuu 15 000 ihmistä ja näistä arvioilta 300 on käynyt nettisivulla, ei ole kehumista. Tokin nettisivun lukijoilla saattaa olla aktiivisempi ote asioihin muutenkin - ja äänekkäämpi.
Mutta jos tavoitteena on tavoittaa kaikki alueen asukkaat ja luoda yhteisöllisyyttä, se pitää tehdä laittamalla paperia jokaiseen kotiin. Se on ainoa tasapuolinen keino tavoittaa ihmiset.
Koko ajan sairaana
Koko alkuvuosi on kulunut taudissa.
Ensin kimppuun kävi influenssa. Se ei ollut kovin paha, vaikka alkoi hirveästi. Yhtäkkiä alkoi kaikki nivelet ja lihakset vyötäröstä alaspäin särkeä, kuume nousi ja keuhkot tuntuivat siltä, että ne mätänevät. Koko homma oli kuitenkin ohi viikossa ja keuhkot paranivat. Ei edes nuhaa tullut. Väsymys vain jäi.
Sitten viikon päästä paranemisesta tuli toinen tauti, joka alkoi kovalla kurkkukivulla ja nuhalla. Se on nyt jatkunut jo kaksi viikkoa eikä osoita mitään paranemisen merkkejä. Kuume keikkuu koko ajan siinä rajoilla, että onko kuumetta vai ei. Ja väsyttää.
Tosi kummallista, koska yleensä olen sairas vain noin kerran vuodessa.
Parasta on kuitenkin se, että lapsi on koko ajan terve. Hänellä tuntuu toimivan periaate "influenssa kerran kahdessa vuodessa ja muulloin ei mitään". Lääkäri suositteli hänelle perussairauden vuoksi influenssarokotetta. Mitähän sitten tapahtuisi, jos sen ottaisi? Ei uskalla riskeerata, että hänen rautainen vastustuskykynsä katoaisi.
Ensin kimppuun kävi influenssa. Se ei ollut kovin paha, vaikka alkoi hirveästi. Yhtäkkiä alkoi kaikki nivelet ja lihakset vyötäröstä alaspäin särkeä, kuume nousi ja keuhkot tuntuivat siltä, että ne mätänevät. Koko homma oli kuitenkin ohi viikossa ja keuhkot paranivat. Ei edes nuhaa tullut. Väsymys vain jäi.
Sitten viikon päästä paranemisesta tuli toinen tauti, joka alkoi kovalla kurkkukivulla ja nuhalla. Se on nyt jatkunut jo kaksi viikkoa eikä osoita mitään paranemisen merkkejä. Kuume keikkuu koko ajan siinä rajoilla, että onko kuumetta vai ei. Ja väsyttää.
Tosi kummallista, koska yleensä olen sairas vain noin kerran vuodessa.
Parasta on kuitenkin se, että lapsi on koko ajan terve. Hänellä tuntuu toimivan periaate "influenssa kerran kahdessa vuodessa ja muulloin ei mitään". Lääkäri suositteli hänelle perussairauden vuoksi influenssarokotetta. Mitähän sitten tapahtuisi, jos sen ottaisi? Ei uskalla riskeerata, että hänen rautainen vastustuskykynsä katoaisi.
Tilaa:
Kommentit (Atom)
