Nyt loppui biologinen sodankäynti perinteisin asein.Lehtokotilit ovat näyttäneet todellisen voimansa ja niiden liiskaaminen yksittäin on osoittautunut tehottomaksi.
Willy alkoi kukkia. Ihmettin, miten joku oli käynyt syömässä puolet nupuista ja kukista - siis puolet kukasta. Yhden sadeyön jälkeen syylliset selvisivät. Kanukka ja Willy olivat täynnä pari-kolmesenttisiä ja sitä pienempiä lehtokotiloita. Ja rouskutus suorastaan kuului!
Niin monta, kun olin jo liiskannut kevään ja alkukesän aikana kotiloita ja silti siitä ei tuntunut olevan mitään apua. Jokainen lehdenhakureissu aamulla oli sisältänyt kotiloiden poimintaa ja tuhoa, mutta silti niitä on tolkuttomasti.
Ukkolaukat tuntuvat olevan niiden toinen suursuosikki. Niistä olen poiminut ehkä kaikkein eniten kotiloita. Toinen, joka on niiden herkkua, on salkoruusu. Salkoruusun jotkin lehdet ovat ihan pitsiä, kun kaikki muu on syöty paitsi lehtiruodit.
Sota pääsee kohta uuteen vaiheeseen, kun pistäydyn puutarhamyymälään hakemaan etanapellettejä. Toivo elää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti