Viikko meni ennen kuin taas kirjoitin. Oli kaunis ajatus, että joka päivä, mutta jos koneelle pääsee vasta illalla myöhään siinä vaiheessa, kun on rättiväsynyt, ei ehkä jaksa enää kirjoitaa.
Vappuna meillä on perinteisesti vapunpäivänä brunssi. Vapunaaton vietin laittamalla ruokaa ja torkkumalla. Ruuanlaitto jatkui taas tänä aamuna. Kaiken kaikkiaan siihen meni varmaankin noin kahdeksan tuntia.
Ruoka taisi kyllä olla onnistunutta. Yritän joka vuosi vaihdella vähän ruokia, ettei tarjoilu ole aina samanlainen. Nyt oli uutena marinoituja pikkuporkkanoita ja sokeriherneitä ja parsakaali-fetajuusto-pähkinä-auringonkukansiemen-balsamico-salaatti. Porkkanat lipsahtivat vähän liian kypsiksi, mutta muuten oli ok. Katkarapusalaatti oli ehkä turhan mautonta. Siihen olisi pitänyt lisätä suolaa, nyt sitä ei ollut lainkaan.
Silliä menee vuosi vuodelta vähemmän. Nyt ei mennyt enää purkillistakaan. Joskus vuosia sitten saattoi silliä kulua viisikin purkillista, vaikka väkimäärä oli sama.
Ehkä se on merkki keski-ikäistymisestä. Juuri kukaan ei enää tule kankkusessa ja näin ollen silliäkään ei kulu.
Eli silliaamiainen on muuttunut vappubrunissiksi.
Sitä en ymmärrä, että joku lähtee Vartiovuorenpuistoon brunsille. Se menee enemmän urheilun puolelle, että pitää alle kymmenessä asteessa, viimassa ja paljaalla maalla "nauttia" hyvästä ruuasta.
Tärkeintä vappubrunssissa on kuitenkin ihmisten tapaaminen. Nykyään on aina niin kiire, että sosiaaliselle elämälle ei juuri jää aikaa. Viikonloput menevät palautumiseen työviikosta ja mieluiten röhnöttää sohvalla ja tekee vain välttämättömimmät.
Vappuna tulee tavattua sellaisiakin ihimisiä, joita normaalisti tapaa vain muutaman kerran vuodessa. Harmi! Pitäisi jaksaa tavata useammin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti