Eilen Bossassa

Eilen olimme pienen polttolaitosporukan kanssa kevätjuhlissa syömässä ravintola Bossassa. Ruoka oli tosi hyvää, juuri sopivasti mausteista ja lampaankyljykset juuri oikean kypsät. Mutta ikinä en ole ennen saanut niin hirveitä jänteenkappaleita hampaiden väliin. Ne vaativat pidemmän työstön naistenhuoneessa kahden hammastikun ja kynsien avulla.

Tapio sai kunniakirjan, jonka todella ansaitsi. Sen piti olla yllätys, mutta luulen, että hän tiesi siitä etukäteen. Mutta ei se haittaa. Kunniakirjojen antaminen on kyllä yhtä tärkeää antajille kuin saajallekin.

Marja oli ollut viikon Monacossa ja selosti perusteellisesti ostoksensa ja rantapojat. Pekka oli ollut Brysselissä Ville Itälän vieraana ja kokemus oli mielenkiintoinen - ei pelkästään siksi, että huonekaveriksi oli eksynyt perinteinen suomalainen rapajuoppo. Luulin, että ne olisivat jo kuolleet sukupuuttoon.

Pentti tuli jälkiruualle ja otti pari kuvaa uudella Canon Ixuksellaan. Mahtava kamera, kun kohtuullisen hämärässäkin sai hyvän kuvan ilman salamaa. Minä olen aina luullut, että kamera on sitä parempi, mitä suurempi se on, mutta ei se taida olla niin. Minun Canon S1IS ei pysty tuollaisiin saavutuksiin, tosin se on jo muutaman vuoden vanha ja tekniikka on kehittynyt siitä eteenpäin.

Alppiruusut muuttivat

Alppiruusumme muuttivat tänään uuteen kotiin naapuriin. Etelänpuoleinen naapurimme kaatoi suuren männyn :[ ja alppiruusut olivat kärventyneet auringossa. Omalta pihalta ei löytynyt niille enää muuta paikkaa ja ne pääsivät vastapäisen naapurin alppiruusulaaksoon. Siellä oli jo ennestään muutama pieni ja lisää tulossa.

Vaikutti siltä, että ne pääsivät hyvään paikkaan - ainakin se on sellainen kuin alppiruusulla pitää olla eli etelänpuolella on mäntyjä ja suuri tammi, joiden läpi valo siivilöityy. Toivottavasti ne kukkivat tänä vuonna siirrosta huolimatta.

Alppiruusujen tilalle talon eteläpuolelle on jo valmiina odottamassa kolme makeakirsikkapuuta. Riskisijoitus, mutta joskus pitää yrittää. Ja paikan pitäisi olla sopiva eli etelänpuoleinen ja paahteinen. Nyt kyllä tuuli osuu aika pahasti.

Puupionissa on jo pari isoa nuppua. Toivottavasti ne jaksavat aueta. Tänään on ollut niin kova tuuli, että puupionikin on lähes laonnut.

Nykyään tuntuu tuulevat jatkuvasti ja tänään oli erityisen kova tuuli. Ilmatieteenlaitoksen nettisivun mukaan Turussa tuuli 7 metriä sekunnissa, mutta kyllä se minusta oli huomattavasti kovempaa, vähintään tuplasti sen verran.

Ostin myös ison vuorimännyntaimen. Istutin sen tuulensuojaksi koillisnurkkaan. Tai tuulensuoja siitä tulee varmaankin viiden vuoden päästä.

Vuorimänty oli hirveän kallis, mutta yhtäkkiä tuli sellainen olo, kun katselin taimia, että minä olen jo niin vanha, että en voi enää ostaa mitään nysän kokoisia taimia. Jos aina vaan ostan pieniä taimia, niin en näe niitä isona koskaan.

ATP:n joukko lähestyy ohimarssikohtaa

Kohta lähdetään!

Ensin valmistaudutaan ja sitten marssitaan pitkin Sirkkalankatua kohti tuomiokirkkoa.

Sunnuntaina partiomarssi

Sunnuntaina oli partiomarssi ja lapsi oli ensimmäistä kertaa mukana, vaikka on kolmas vuosi meneillään partiossa.

Oli kuulemma tosi kiva kävellä pitkin kaupunkia ja vielä autotiellä. Se oli kaikkein paras lenkki.

Oma tohinansa oli marssiin valmistautuminen. Sudarin vanhemmat (siis me) seurasivat valmisteluja kololla: kaksi tuntia kesti, että saatiin kaikki kuntoon eli jokaiselle sopiva päähine ja samanlaiset vaatteet ja lopuksi rivit suoriksi. Huolellinen valmistautuminen teki tosi hyvää nuorelle herralle, joka vielä aamulla oli sitä mieltä, että ei siitä kukaan välitä, jos vaatteet on päällä kierossa. Mutta väiskien oikaisu kohdistamalla valkoinen viiva kohtisuoraan nenää kohti osoitti, että sillä on väliä, onko kaikki suorassa.

Marssin kruunasi tietysti kololla nautittu mehu ja jäätelö.

Päätä särki

Päänsärky on välillä tosi omituista: särkylääkkeellä saa kivun pois, mutta töhnö olo jää silti. Tuntuu siltä kuin olisi ihan tukossa ja järki kaikkoaa jonnekin kauas. Piuhat ei ole edes pitkät, vaan niitä ei ole lainkaan.

Viimeinen sitkeän päänsäryn parannuskeino eli sauvakävelylenkki tuntuu auttavan. Puoli tuntia pururadalla sai taas veren kulkemaan ja olo on paljon parempi. Lenkillä pitäisi käydä, vaikka siihen ei olisi aikaakaan. Ainakin silloin, kun siihen ei olisi aikaa, eli on stressiä.

Opiston home-evakko saa vähän stressaamaan, vaikka minulla ei ole mitään oireita ollutkaan. Nyt, kun tietää, että huoneessa on kosteusongelmia, niin koko ajan vain miettii, tuleeko niistä kuitenkin jotain ja siksikö päätä särkee ja nenä on tukossa. Eli ainakin kosteusongelmilla on vaikutuksia mielenterveyteen ja koettuun terveyteen, vaikka sillä ei fyysisiä vaikutuksia olisikaan.

Kuukausi on mennyt omituisesti. En saa enää aamuisin nukuttua - viikonloppuisinkin herään tolkuttoman aikaisin, vaikka voisi nukkua. Se voi tietysti olla yksi syy päänsärkyyn.

Vappukin meni

Viikko meni ennen kuin taas kirjoitin. Oli kaunis ajatus, että joka päivä, mutta jos koneelle pääsee vasta illalla myöhään siinä vaiheessa, kun on rättiväsynyt, ei ehkä jaksa enää kirjoitaa.

Vappuna meillä on perinteisesti vapunpäivänä brunssi. Vapunaaton vietin laittamalla ruokaa ja torkkumalla. Ruuanlaitto jatkui taas tänä aamuna. Kaiken kaikkiaan siihen meni varmaankin noin kahdeksan tuntia.

Ruoka taisi kyllä olla onnistunutta. Yritän joka vuosi vaihdella vähän ruokia, ettei tarjoilu ole aina samanlainen. Nyt oli uutena marinoituja pikkuporkkanoita ja sokeriherneitä ja parsakaali-fetajuusto-pähkinä-auringonkukansiemen-balsamico-salaatti. Porkkanat lipsahtivat vähän liian kypsiksi, mutta muuten oli ok. Katkarapusalaatti oli ehkä turhan mautonta. Siihen olisi pitänyt lisätä suolaa, nyt sitä ei ollut lainkaan.

Silliä menee vuosi vuodelta vähemmän. Nyt ei mennyt enää purkillistakaan. Joskus vuosia sitten saattoi silliä kulua viisikin purkillista, vaikka väkimäärä oli sama.

Ehkä se on merkki keski-ikäistymisestä. Juuri kukaan ei enää tule kankkusessa ja näin ollen silliäkään ei kulu.

Eli silliaamiainen on muuttunut vappubrunissiksi.

Sitä en ymmärrä, että joku lähtee Vartiovuorenpuistoon brunsille. Se menee enemmän urheilun puolelle, että pitää alle kymmenessä asteessa, viimassa ja paljaalla maalla "nauttia" hyvästä ruuasta.

Tärkeintä vappubrunssissa on kuitenkin ihmisten tapaaminen. Nykyään on aina niin kiire, että sosiaaliselle elämälle ei juuri jää aikaa. Viikonloput menevät palautumiseen työviikosta ja mieluiten röhnöttää sohvalla ja tekee vain välttämättömimmät.

Vappuna tulee tavattua sellaisiakin ihimisiä, joita normaalisti tapaa vain muutaman kerran vuodessa. Harmi! Pitäisi jaksaa tavata useammin.