Lehti valmistui - taas

Tänään saatiin Jannen kanssa punnerrettua Koroiset valmiiksi. Se oli jo kahdeksas numero. Huomisaamuna se lähtee painoon ja vedos saadaan illalla.

Aina sama juttu: liikaa tavaraa. Ennen aloittamista on sellainen olo, että millä ne kuusitoista sivua saadaan täyteen, ja lopussa pitää änkeä sisältö ja mainokset, että saadaan mahtumaan, ja jotain jättää pois. Nyt onneksi ei tarvinnut karsia sisällöistä, vaan voitiin jättää yksi mainos pois, ilman että talous kaatuu.

Helpotti. Vaikka nyt deadlinet piti niin hyvin, ettei tullut ihan paniikkia.

Ja sitten uusi paniikki taas tammikuun lopussa.

Voi luomisen tuskaa!

Koroiset-lehti menee tällä viikolla painoon ja vielä puuttuu pari juttua. Kiinnostavia, mutta toisaalta hermo menee. Aikakoneen faktat on kasassa ja Narjus haastateltu. Molemmista pitäisi vielä vääntää luettava ja lukijaa kiinnostava juttu. Aina en ole ihan varma siitä, että minun käsitykseni kiinnostavasta menee yksiin muiden kanssa. Mutta tiukalla asialinjalla siis eteenpäin.

Ja laskurikin lähti

Vuoden ajan oli blogissani extremtracker. Se poistui, koska en koskaan hiffannut, miten sen maksukautta jatketaan. Lähetin viestinkin firmaan, mutta sieltä tuli standardivastaus, jossa käskettiin lukea joltain sivulta. Ei siellä mitään tietoa ollut. Säästyi sekin viisikymppinen.

Mutta mitäs tuosta. Blogissa oli vuoden aikana paljon kävijöitä, välillä tosi paljon. Suurin osa kävijöistä tuli googlaamalla joko melontajuttuja tai kasveja. Jokunen myös Koroiset-lehteä.

Vakikävijöitä oli, mutta heistäkin lähes kaikki kävi uudestaan ja uudestaan katsomassa samoja melonta- ja kasvijuttua. Kiva tietty, että kuvista on ollut ihmisille iloa.

Goodbye laskurit. Tervetuloa lukemaan!

Terve taas, vanha blogi!

Yli vuosi Facebookissa takana. Ja monta vuotta on myös edessä. Mutta FB:n lyhyt formaatti ei oikein anna tilaa ajatuksille. Se on enemmän yhteydenpitoa ihmisiin. Siellä on kavereita, rakkaita lapsuudenystäviä, nykyisiä ja entisiä opiskelijoita ja työtuttuja.

Facebook ei kaventanut minun sosiaalista elämääni, kuten aina jankutetaan sen tekevän. Minun sosiaalinen elämäni räjähti kasvuun. Ei minun edelleenkään tarvitse nähdä ihmisiä kasvoista kasvoihin ollakseni heidän kanssa tekemisissä - ajatustenvaihto on ihan yhtä oleellista.

Ihmisistä myös paljastuu uusia puolia. Jostain kuivaksi luulemastani ihmisestä löytyy äkkiä tosi rankkaa huumoria, jonkun toisen ajatukset kulkevat yllätävänkin paljon samaa rataa omieni kanssa. Myös päinvastaista tietysti löytyy.

Ja ensimmäistä kertaa elämässäni olen alkanut pelata. FB:n FarmVille peli tempaisi pelejä vihaavan kaupunkilaisen, ja nyt päivää rytmittävät lypsyt, munien keruu ja sadonkorjuut, kynnöt ja kylvöt. Tietysti pieni porkkana on siinä, että samalla heräsi pienehkö (sarkasmia?) kilpailuvietti. Kyllä ihminen muuttuu vanhetessaankin.