






Eilen ja tänään on parinsadan tilhen parvi pitänyt majaa etupihan marjakuusissa. Kyllä niissä syömistä riittääkin. Seisoin parvekkeella kuvaamassa lintuja. Ne säpsähtivät lentoon aina, kun joku kulki kadulla ohi. Osa linnuista oli naapurin puissa vahdissa ja sirkutti niin kuin satakunta lintua hiljaisella äänellä yhteensä sirkuttaa. Syömässä olevat linnut eivät päästäneet ääntäkään. Mutta niistä kuului siipien suhinaa. Niin kuin sadasta linnusta kuuluu siipien suhinaa, kun lennähtelevät oksalta toiselle. Kun seisoin ihan hiljaa, olivat lähimmät linnun metrin päässä. Ne ei paljon välitä paikoillaan olevista tyypeistä. Eniten ne hermostuivat, kun ohi kulki koira. Illalla ei ollut enää yhtään tilheä. Marjakuusiin jäi vielä vähän marjoja mustarastaille, jotka niissä vaikituisesti majailevat. Aikaisempina hyvinä marjavuosina marjat ovat mädäntyneet pensaisiin, joten hyvä, että niille löytyi syöjiä enemmänkin. Ja tilhet on kauniita - voiko kauniimpi lintu enää olla!