Tilhiparvi ruokavieraissa

Eilen ja tänään on parinsadan tilhen parvi pitänyt majaa etupihan marjakuusissa. Kyllä niissä syömistä riittääkin.

Seisoin parvekkeella kuvaamassa lintuja. Ne säpsähtivät lentoon aina, kun joku kulki kadulla ohi. Osa linnuista oli naapurin puissa vahdissa ja sirkutti niin kuin satakunta lintua hiljaisella äänellä yhteensä sirkuttaa. Syömässä olevat linnut eivät päästäneet ääntäkään. Mutta niistä kuului siipien suhinaa. Niin kuin sadasta linnusta kuuluu siipien suhinaa, kun lennähtelevät oksalta toiselle.

Kun seisoin ihan hiljaa, olivat lähimmät linnun metrin päässä. Ne ei paljon välitä paikoillaan olevista tyypeistä. Eniten ne hermostuivat, kun ohi kulki koira.

Illalla ei ollut enää yhtään tilheä. Marjakuusiin jäi vielä vähän marjoja mustarastaille, jotka niissä vaikituisesti majailevat. Aikaisempina hyvinä marjavuosina marjat ovat mädäntyneet pensaisiin, joten hyvä, että niille löytyi syöjiä enemmänkin. Ja tilhet on kauniita - voiko kauniimpi lintu enää olla!

Lukiokoulutukseen käytetty raha ei selitä oppimistuloksia

DN uutisoi tänään tutkimustuloksia, joiden mukaan ruotsalaisten lukioiden oppimistulokset ja opiskelijoiden eteneminen jatko-opintoihin eivät ole riippuvaisia siitä, kuinka paljon kunta satsaa rahaa koulutukseen.

Mielenkiintoista. Mitään syytä tuloksiin ei ole löytynyt vaan syiden etsiminen jätetään kunnille itselleen. Ehkä analyysia sitten tulee myöhemmin. Tosin epäilen rankasti tulosten julkistamista, mikäli syiden etsiminen jätetään yksittäisten kuntien vastuulle. Epäilen sitäkin, saadaanko niitä edes selvitettyä.

Nykyään on niin kauhean helppoa tehdä tietokoneajoina mitä rankinglistoja tahansa, ajaa niitä ristiin jonkin muun asian kanssa ja vetää niistä hätiköityjä johtopäätöksiä. Aletaankohan tälläkin nyt perustella sitä, että koulutukseen ei kannata satsata, koska se ei hyödytä?

Kävijätietoja

Mitä kertoo uusi kävijälaskuri Extreme Tracking? Kävijämäärät ovat pysyneet aika vakiona, noin sata kävijää viikossa.

Se, miten lukijat tulevat blogiin, on ollut täysi yllätys. Vakiolukijoita blogilla ei ole muita kuin omassa perheessä. Suurin osa kävijöistä on tullut hakukoneilla, lähes yksinomaan Googlella. Suurin yllätys on ollut se, millä hakusanoilla blogiin tullaan. Hakusanojen ehdotonta ykkössijaa pitää "ovikranssi" 57 haulla. Toisella sijalla on "silkkiäispuu" 37 haulla ja kolmantena "harmaahaikara" 10 haulla.

Ovikranssijuttu oli omasta mielestäni ihan kevyttä sarjaa, toki kuva on hieno ja ovikranssi on hieno. Silkkiäispuu on siinä mielessä hölmö, että käytän ko. puusta kumpaakin nimitystä eli silkkiäispuu ja mulperipuu. Haut kohdistuvat silti vain toiseen sanaa. Tästä huomaa, miten tärkeää on käyttää oikeita hakusanoja. Tuntuu silti hölmöltä, että käyttäisi aina kirjoituksessa muotoilua "silkkiäispuu eli mulperipuu".

Melontajuttuja on käyty katsomassa vain pariin kertaan, Koroinen ja Koroiset sentään lähes kymmenen kertaa.

Onko blogi oikeasti sosiaalinen media, etenkin jos kukaan ei kommentoi mitään? Pitäisi kuulemma käydä kommentoimassa toisten blogeja, niin saisi aktiivisia, kommentoivia lukijoita. Emmä jaksa!

Muut saa kyllä mielellään kommentoida.

Jalopähkinäkin aloitti syksyn

Talon eteläseinustalla kasvava jalopähkinä aloitti vihdoinkin syksyn. Se alkoi pari päivää sitten kellastua, mutta muutama lähinnä taloa oleva oksa on vieläkin vihreä. Kevään kukinnosta ei näy jälkeäkään. Tänä vuonna ei ainakaan saatu pähkinöitä. Vaikka Arno Kasvi sanoikin, että niiden avaamiseen tarvitaan smirgeli. Mutta olisi ne silti kivoja.

Koroisten sähkölinjoja ja varavoimala

Koroisten varavoimalan ympäriltä oli kaadettu kaikki isot, vanhat poppelit. Sinänsä surkeaa, kun ne tuoksuivat aina keväisin yli koko alueen. Toisaalta talo on hieno ja nyt se näkyy. En tiedä, mitä aikakautta se edustaa, mutta punatiilisenä se on upea ja ikkunat on rytmitetty hauskasti. Ainoa, joka ei sovi kuvioon, on uusi rautainen piippu. Muistan vielä, kun vanha kaadettiin, ja surin sitä, sillä se sopi kokonaisuuteen ja oli muutenkin hieno. Se oli tietysti punatiilinen myös.

Punaisia marjoja

Kävelyretkellä tuli vastaan jos minkä sorttisia punaisia marjoja puuvartisissa kasveissa. Ensin oli omalla pihalla ihan hirveästi marjoja marjakuusissa. Mustarastaat asuvat tähän vuodenaikaan niissä ja vahtivat marjoja mustasukkaisesti rastaslaumoilta.

Tulustarhan alkupään villiruusu oli täynnä kiiltäviä, kirkkaanpunaisia kiulukoita.

Ingegerdinpuistossa oli marjaomenapuita ja koristeomenapuita syyssadossa ja Maarian kirkkosillan vieressä pihlaja täynnä syvänpunaisia turpeita marjoja.

Koroisissa kävelyllä

Raahauduimme tänään kävelylle Koroisiin ihan liikunnan vuoksi. Kamera mukana ei liikunta päässyt liiallisuuksiin. Matkalla kiintyi huomio siihen, että syksy on jo pitkällä, mutta pakkanen ei ole vielä käynyt. Punaisia marjoja oli matkalla monessa paikassa ja Koroisten kukkapelto kukki vielä täysillä. Pelkäsin jo, että tänä vuonna ei olisi kukkapeltoa, kun sitä ei näkynyt vielä kesäkuussa mitenkään.

Uudella rantareitillä kulki tiuhaan ihmisiä. Koroisissa tuli vastaan myös pipoon ja tuulipukuun naamioitunut arkkipiispa sauvoen. Kertoo jotain tunnistuskyvystäni, kun en nähnyt kuin tavallisen keski-ikäisen miehen, vain puoliso tunnisti. Vaatteet tekevät miehen... ja naisen, ja kenet vaan.

Paluumatkalla poikkesimme Maarian pappilan pihassa katsomassa mulperipuuta. Se oli tiukasti suojattu: neljä kakkoskakkosta oli juntattu maahan ja niiden ympärillä oli verkko. Ehkä verkko oli vähän matala, mutta kyllä se lumettomaan aikaan pitää rusakot poissa puun kimpusta. Mutta tukipuut kestäisivät vaikka hirven.

Kotinurkille päästyä oli kuutamo noussut jo ylös ja näkyi Ingegerdinpuiston yläpuolella.

Puulämmitys saastuttaa yhtä paljon kuin liikenne

Vihdoinkin joku on tarttunut oikeaan asiaan. Suomalainen pyhä lehmä eli puun poltto aiheuttaa todistettavasti yhtä paljon saastetta kuin liikenne. Yle uutisoi asian verkkosivullaan.

Omakotivaltaisella alueella asuvana ja työskentelevänä on välillä hengityksessä tekemistä, kun käryttäjät polttelevat mitä milloinkin. Kaikkein käsittämättömintä on se, että vaikka oikeasta tavasta polttaa puuta on jo vuosia jankutettu, niin silti aina samoista piipuista tulee yhtä sankka ja kitkerä savu. Miten ne onnistuvatkin?!

Myrskysi

Viime yönä oli hieno ukonilma. Oikein kunnolla se rytisi vasta kahden jälkeen, kun olimme jo menneet nukkumaan.

Iltapäivällä alkoi myrsky. Perjantaina oli vielä korkkipuu keltainen ja hehkuva. Tämän päivän myrskyn jäljiltä siinä ole enää lehden lehteä.

Amerikanjalopähkinä, joka on eteläpuolella taloa, joutui kunnolla myrskyn kynsiin. Se on vasta vähän alkanut kellertää eikä siitä lähtenytkään vielä lehtiä. Yleensä se on oikein hillitty, mutta nyt se tuli miltei sisään olohuoneen ikkunasta.